Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Heikki Randell vannoi, ettei taksiuransa jälkeen koskisi autoihin. Toisin kävi. Nyt mies hoivaa kotitilallaan upeaa museoajoneuvojen kokoelmaa

Lahdelman tilan isäntä Heikki Randell (s. 1941) nauttii vanhoista autoista, joiden entisöinnissä pääsee kunnolla käsityön makuun. Heikin kokoelman viimeisin tulokas on vuosimallin 1927 Chrysler. Se panee nostamaan hattua omistajansa periksiantamattomalle tarmokkuudelle ja käsityötaidoille. Heikki haki autonraadon Keuruulta juhannuksen jälkeen 2017. Chryslerin osat olivat kutakuinkin tallella, mutta monet niistä olivat ämpäreissä. Puurakenteet osoittautuivat niin heikoiksi, että ne piti tehdä lähes kokonaan uusiksi. Muuhun autoon nähden moottori oli säilynyt melko hyvin. Se hörähti perusteellisen kunnostuksen jälkeen käyntiin joulukuussa 2017. Marraskuussa 2018 Chrysler rekisteröitiin museoajoneuvoksi. Kokoelman helmi palveli autotraktorina Alun perin Chrysler palveli nuohoojamestaria. 1920-luvun hopat eivät kestäneet samanlaisia kilometrimääriä kuin nykyautot. Vähänkään ahkerammassa käytössä ne tulivat tiensä päähän muutamassa vuodessa, mikä ei kuitenkaan välttämättä merkinnyt romuttamista. Heikki tietää, että hänen Chryslerinsä palveli autotraktorina. Eihän se ollut peltotöihin tarkoitetun työkoneen veroinen, mutta se ja moni muu vastaavan kohtalon kokenut auto veivät maataloutta koneaikaan. Traktorit olivat niin kalliita, ettei suurimpienkaan tilojen varallisuus tahtonut riittää niiden hankintaan. Esimerkiksi Ford teki kuuluisan T-mallinsa osista maatalouskoneiden prototyyppejä. Henry Ford joutui niiden myötä toteamaan, että pelloille oli tuotettava jämerämpää tekniikkaa kuin maanteille. Chryslerin muutos traktoriksi tehtiin irrottamalla matkustamo-osa. Ruotsissa autotraktorit olivat huomattavasti yleisempiä kuin Suomessa. Siellä piikkipyörillä varustetuilla hopilla vedettiin muun muassa keveitä auroja. Mitä todennäköisimmin Chrysleriäkin käytettiin juhtana. Puskurit olivat lisävaruste Viimeksi Heikki ulkoilutti Chrysleriään itsenäisyyspäivänä. Autossa on suorahampainen vaihdelaatikko, jonka vaatima välikaasun polkeminen on Heikin mukaan melko helppoa. Aivan erityisesti kuljettajan on syytä kiinnittää huomiota Chryslerin jarruihin. Asiantuntijat nimittävät niitä hidastimiksi. –Jarrut ovat sanalla sanoen erikoiset. Ne ovat nestejarrut, joiden vaatima paine pumpataan järjestelmään käsin. Toinen erikoisuus on se, että jarrunauhat ovat jarrurumpujen päällä. Aikanaan niitä sanottiin kurajarruiksi, Heikki kertoo. Chryslerin ulkonäössä on hevoskärrymäisiä piirteitä. Esimerkiksi katto on jämäkkää kangasta. Toisin kuin vaikkapa rättisitikoissa, se ei ole avattavissa. Entisöintivaiheessa Heikkiä huoletti puskurien kohtalo. Sitten museokatsastaja soitti ja kertoi, ettei Chryslerissä ole sellaisia koskaan ollutkaan. Ne olivat lisävaruste! Osaavat tuttavat ovat korvaamaton apu Aiempien mopo-, moottoripyörä- ja autoprojektiensa kanssa Heikki on ottanut tavaksi yrittää itse ja kysyä sitten apua. –Vanhat autot eivät ole niin ihmeellistä tekniikkaa, etteikö keksimiään ratkaisuja uskaltaisi kokeilla, hän toteaa. Chryslerin kohdalla paljon työtä vaatinut vaihe oli lokasuojien entisöinti. –Kysyin museokatsastajalta, saisivatko lokasuojat olla harmaat, koska ne näyttäisivät siten hyviltä. Hän suostui hyväksymään ne ainoastaan mustina ja käski minun paklata paremmin. Vein lokasuojat ammattimiehelle, joka hakkasi pakkelini pois ja ryhtyi oikaisemaan peltejä. Siinä sen taas huomasi, että tuli yrittäneeksi liikaa, Heikki virnistää. Takaiskut kuuluvat harrastukseen, jossa Heikin mukaan parasta on tekemisen riemu. Sijoituksina hän ei museoautoja pidä. Niiden ostajat ovat vähissä, eikä juuri kukaan halua maksaa vanhasta kulkupelistä kunnostamiseen uponnutta rahamäärää. –Hyvä, jos kaupassa kolmasosan saisi, mies puntaroi. Pelkällä rahalla ei vanhojen autojen kanssa pärjää. Tekniikan on oltava hyppysissä, sillä monet entisaikojen laitteet eivät ole alun perinkään olleet järin luotettavia. Koko perheen harrastus Chryslerin valmistuttua Heikki tuli luvanneeksi vaimolleen Liisalle Randellille , ettei uusia autoprojekteja oteta - ei ainakaan hetkeen. Mobilistiharrastus on perheen yhteinen juttu. Liisa on tehnyt verhoilutyöt Heikin autoihin, niin myös Chrysleriin. Heidän poikansa Mika Randell työskentelee sähkömiehenä Turun Kaupunginteatterissa. Hän on hoitanut useammankin auton sähkötyöt. Kokoelmassa on nyt muun muassa Audi 80 vuodelta 1973, alkuperäiskuntoinen Mazda 1500 sedan vuodelta 1968 ja Volvo PV60 vuodelta 1946. Heikki on entisöinyt myös mopoja sekä moottoripyöriä, joista mielenkiintoisimpia ovat vuosimallin 1928 belgialainen FN ja vuosimallin 1953 tšekkoslovakialainen ZZ. ZZ:aan liittyy lämpimiä muistoja, sillä sellainen oli 16-vuotiaan Heikin ensimmäinen moottoripyörä. Entäpä Jawa? –Minulla oli ZZ:n jälkeen 250-kuutioinen Jawa. Täytyy tunnustaa, että sellaista tekisi mieli.