Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Vaalikone

Kulttuurintekijä-palkinnon saaja pitää ylevistä ihmisistä maalatuista muotokuvista - Hän keksii helposti sopivan mallin naantalilaisten keskuudesta

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Olen Marja-Liisa Alopaeus-Mustonen. Tulen Loimaalta. Turun, Loviisan ja Raision kautta olen tullut naantalilaiseksi. Nykyään harrastan taidejuttuja ja nautin eläkeajasta. On hienoa, kun ei tarvitse herätä aamulla kovin aikaisin eikä tarvitse miettiä, mistä tekee ihmisille palkat. Mitä harrastat? Yhdistystoimintaa ja öljymaalausta. Akvarelli on minulle liian nopea ja akryylistä en pidä, koska se on keinoainetta. Kenestä naantalilaisesta tekisit taideteoksen ja minkälainen se olisi? Haaveilin aikanaan maalaavani muotokuvan Raimo Vahterasta, koska hänellä on niin ylevä profiili. Asusteeseen olisi kuulunut myllynkivikaulus, jonka kanssa hän olisi sopinut muutaman vuosisadan takaiseen henkilögalleriaan. Kenet haluaisit tavata? Ketään yksittäistä henkilöä ei tule mieleen, mutta kansoista egyptiläiset. On kiehtovaa, mitä he ovat tehneet 3000–4000 vuotta sitten. Olen utelias, kuinka he ovat selvinneet vaikeista ajoista esimerkiksi maanviljelyä kehittämällä. Meilläkin näyttää luonnonkatastrofi väistämättömältä, kun pitää jatkuvasti saada kaikkea. Ihminen sopeutuu pakon edessä. Niin egyptiläisetkin tekivät ja pärjäsivät. Opiskelet uutterasti ruotsia, miksi? Äitini ja isäni puhuivat ruotsia kotona, mutta lapsille he eivät sitä opettaneet. Halusivat kai pitää asiat omana tietonaan. Ei Loimaalla tietysti ollut käyttöä ruotsille. Nyt haluan harjoittaa kieltä Naantalissa järjestettävissä kerhoissa. Sitä taitavana on kiva käydä Ruotsissa. Sait itsenäisyyspäivänä Naantalin Kulttuurintekijä-palkinnon. Miltä se tuntui? Ajattelin palkintoa vastaanottaessani, että tätä on euforinen tila. Koskaan ennen en ole kokenut vastaavaa. Olet tehnyt Naantalin Lucia-neidoille puvut. Oletko esiintynyt Lucia-neitona? En ole, minulla ei ole tarpeeksi lauluääntä. Olisin halunnut kuoroon, mutta en uskaltanut koskaan mennä kokeisiin. Ajattelin, etten pysty laulamaan riittävän korkealta ja kovaa. Mikä teki sinusta yhdistys- ja järjestöihmisen? Meillä oli vaatturiammattikoulussa kerho, jonka puitteissa kävimme vaatturi- sekä turkisalan yhdistyksissä. Silloin aloin ajatella, että yhdistystoiminta on hedelmällistä. Sen puitteissa pystyy tekemään ja saavuttamaan paljon enemmän kuin yksin. Pidit turkis-, nahka- ja vaatesuunnitteluputiikkia Naantalin keskustassa. Mikä oli siinä parasta, entä mikä ei niin mukavaa? Aika, 1980-luku, oli paras ja meillä meni silloin hyvin. Naantalin keskustassa oli pikkukaupungin edut. Kaikki tunsivat toisensa ja oli kiva asiakaspiiri. Haaste on se, että pikkukaupunki ei yksin elätä yritystä. Laajensimme toimintaa. Veimme tuotteita eri puolille Suomea ja aina ulkomaille asti. Mitä näytät vieraillesi Naantalista? Taidehuoneen näyttelyt, Naantalin kirkonmäen ja rannan. Teemme vieraiden kanssa yleensä retken Rymättylään, Merimaskuun ja Velkualle pistäytyen niiden pienissä kirkoissa. Asut Luonnonmaalla. Minkälaisia ajatuksia saaren tulevaisuus herättää? Tontteja myydään ja joka taloudessa pitää nykyisin olla kaksi autoa. Sen vuoksi liikennemäärien kasvu kauhistuttaa. Jo nyt on vaikea päästä Rymättyläntien letkaan mukaan.