Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Nuohousala vapautuu kilpailulle - Pieni Nokipoika neuvoo, miten syrjäseutujen asukkaat saavat pidettyä taksat kohtuullisina

Pienenä Nokipoikana tunnettu naantalilainen Sami Kilpinen on valmistautunut nuohousalan vapautumiseen hankkimalla veneen, jolla hän pystyy liikkumaan kotikaupunkinsa saaristossa ja palvelemaan muun muassa mökkiläisiä. Muutos vetää Kilpisen mietteliääksi, mutta loppujen lopuksi se tuntuu hänestä hyvältä ratkaisulta. –Nuohousjärjestelmän tulevaisuutta on vatvottu pitkään. Moni alan toimija huokaisi helpotuksesta, kun ratkaisu saatiin aikaiseksi, Sami Kilpinen kertoo. 5.12. hyväksytyn pelastuslain johdosta piirinuohoojasopimukset lakkaavat ensimmäinen päivä tammikuuta. Mikäli pelastuslaitos ja piirinuohooja eivät pura sopimustaan, piirinnuohoojan yksinoikeus säilyy alueellaan siirtymäajan, eli enintään 30.6.2019 asti. Kilpinen kävi purkamassa sopimuksen viime keskiviikkona. Toistaiseksi Naantalissa ei ole näkynyt kilpailevia yrittäjiä valloittamassa apajia. Todennäköisesti niin ei käy ihan hetkeen, sillä suuri osa nuohoojista on ylityöllistettyjä. Vaikka ala vapautuu vuodenvaihteessa kilpailulle, nuohoojien lukumäärä pysyy entisellään. –Moni piirinuohooja on empinyt kouluttaa uusia työntekijöitä, koska alan vapautumisesta ei ole ollut tarkkaa tietoa, Kilpinen selittää. Nuohoojia koulutetaan oppisopimuksilla ja Nuohousalan Keskusliiton järjestämillä teoriakursseilla. Vapauttaminen on nostanut hintoja muutamalla eurolla Esimerkiksi Uudellamaalla, Oulun seudulla sekä Etelä-Karjalassa on siirrytty sopimusperusteiseen eli vapaan kilpailun nuohoukseen jo aiemmin. Sami Kilpisen serkku työskentelee nuohoojana Raaseporissa. Siellä alan vapautuminen nosti hintoja muutamalla eurolla. Tähän asti aluepelastuslautakunta on määritellyt piirinuohoojille kiinteän taksan koko Varsinais-Suomeen. Saaristoon se on asettanut hivenen suuremman taksan kuin mantereelle. Jatkossa kuluttajan on muistettava kysyä, paljonko nuohous maksaa. Kilpinen arvelee, että taajamissa hinnat voivat vähän laskea, mutta syrjäseuduilla saattaa olla luvassa korotuksia. Järin suuriin muutoksiin hän ei usko. Tällä hetkellä yhden tulisijan kiinteistön nuohous maksaa vähän yli 40 euroa. Leijonan osa tästä kuluu yrittäjän lakisääteisiin maksuihin, vakuutuksiin ja autokuluihin. –Jos hinnan puolittaisi, yrittämisessä ei olisi järkeä, Kilpinen linjaa. Piirinuohoojat ovat tunteneet asiakkaansa, mikä on helpottanut työpäivien suunnittelua. Jatkossa siitä voi tulla haastavampaa, kun nuohouksesta muistuttavia kortteja voi jättää useampikin yrittäjä. Kilpinen arvelee, että ihmisten kokemukset omasta piirinuohoojasta määrittelevät tulevaa. Mikäli piirinuohooja on osoittautunut taitavaksi ja mukavaksi, häneltä halutaan ostaa palveluja jatkossakin. Jos asia on toisin, kyseisellä alueella on tilausta kilpailulle. Useimpien yrittäjien kannalta uusi järjestelmä vaikuttaa hyvältä. Kiireestä kärsinyt nuohooja voi saada helpotusta tilanteeseensa. Työpulan vaivaama yrittäjä voi puolestaan hakea uusia asiakkaita. Entistä enemmän vastuuta palvelun tilaajalla Piirinuohoojan valinnut palopäällikkö tai pelastusalan lautakunta on varmistanut, että piirinuohoojalla on vaadittu ammattitutkinto sekä vastuuvakuutus. Viranomaiset ovat tarkistaneet myös, että piirinuohooja on hoitanut lakisääteiset velvoitteensa sekä työnsä suuremmitta moitteitta. Palvelun tilaajan pitää jatkossa varmistaa, ettei tule päästäneeksi katolleen "valenuohoojaa". Nuohousalan Keskusliitto on listannut OMAnuohooja-nettisivulle yrittäjät, joilla on nuohoojan pätevyys ja jotka nauttivat keskusliiton myöntämää laatutakuuta. Vastuu nuohouksen tilaamisesta on jatkossakin kiinteistön omistajalla. Vakituisesti asuttujen talojen tulisijat on nuohottava kerran vuodessa. Kesämökkien nuohousväli on kolme vuotta. Nuohouksen valvontavastuu on pelastusviranomaisella. Saariin tarvitaan puuhanaisia tai -miehiä Sami Kilpinen arvelee vapaan kilpailun järjestelmän hioutuvan muutaman vuoden sisällä mutkattomaksi malliksi. Hän kannustaa syrjäseutujen asukkaita ja kesämökkiläisiä sopimaan nuohouspäivän tietylle alueelle tai saareen. Esimerkiksi yksittäisen hormin nuohous saaressa tuntunee monen mökkiläisen mielestä kohtuuttoman kalliilta. –Mutta jos nuohooja saa hoitaakseen vaikka neljä tai viisi mökkiä, tilanne onkin jo aivan toinen, Kilpinen sanoo. Saariston väelle moinen organisointi on yleensä entuudestaan tuttua. Marraskuussa Kilpinen kävi nuohoamassa Merimaskun Kaitasaaressa. Sinne oli sovittu puolen päivän työt. Paikalliset järjestivät kuljetuksen saaressa mönkijällä. –Tuollaisille keikoille on ilo lähteä, Kilpinen sanoo.