Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Syvästi heikkonäköinen Päivi, 53, ja MS-tautia sairastava Helena, 53, kertovat, minkälaista on kulkea Raisiossa näkövammaisena: "Jalkakäytävä saattaa olla hiekoitettu, mutta bussista hyppäätkin pysäkillä jäätikköön"

Raision kaupungintalon viereisellä Raisiontien suojatiellä on hiljaista. Valot vaihtuvat, mutta ääniopasteita ei kuulu. –Ongelmasta on ilmoitettu, sanoo syvästi heikkonäköinen Päivi Helminen , 53, joka ohittaa kyseisen suojatien kävellessään opaskoiransa Mollin kanssa kotoaan Ihalasta tuttua reittiä pitkin Raision keskustaan. Liikennevalojen ääniopaste on yksi keino, jolla kaupunki voi parantaa esteettömyyttään eli sitä, että ihmiset otetaan mahdollisimman monipuolisesti huomioon ympäristön suunnittelussa. Näkövammainen ei välttämättä vihreää valoa näe, joten suojatien voi ylittää turvallisesti vain äänimerkin aikana. –Muutoin ääniopasteet toimivat kyllä Raisiossa hyvin, ainakin minun reitilläni, Helminen jatkaa. Kaupunki saa kiitosta MS-tautia sairastava ja sen myötä monimuotoisia MS-taudille tyypillisiä oireita saanut Helena Eskonmaa , 53, arvelee, että esteettömyys toteutuu Raisiossa paremmin kuin monessa muussa suomalaisessa kaupungissa. Eskonmaa on Raision vammaisneuvoston jäsen. –Raision vammaisneuvostossa on myös läsnä kaupungin insinööri, joka voi ratkaista erilaisia teknisiä ongelmia nopeasti, Eskonmaa kertoo. Kaikki ongelmat eivät kuitenkaan ole yksin kaupungin käsissä. Eskonmaa puhuu esimerkiksi lakiehdotuksesta, jonka mukaan asuntorakentamisen esteettömyysvaatimuksia olisi tarkoitus vähentää valtakunnallisesti. –Esimerkiksi kaikista kylpyhuoneista ei tarvitsisi tehdä niin isoja, että niihin mahtuisi pyörätuolilla, Eskonmaa sanoo. Se, mistä Eskonmaa haaveilee, olisi jokaisen ihmisen mahdollisuus liikkua itsenäisesti esteettömässä ympäristössä silloin, kun itse haluaa. –Tämä haave lienee kuitenkin kaukainen, ja siihen asti tarvitaan yhteiskunnan tukea vammaisille liikkumiseen yksilöllisten tarpeiden mukaan, Eskonmaa toteaa. Talvi erityisen vaikea vuodenaika Korkeuseroista, rappusista tai vaikkapa kynnyksistä ei koidu kovin paljon ongelmia Raisiossa. Esteettömyydessä on kuitenkin aina parantamisen varaa, koska ihmisten vammat ovat niin erilaisia. Yksi ei näe, toinen ei kuule ja kolmas joutuu kulkemaan pyörätuolilla. –Esimerkiksi Raision kirjastotalossa on se ongelma, ettei sen pääsisäänkäynnin puolella, siis siellä, mihin taksi jättää, ole ovenavauspainiketta. Siinä kadullakin taitaa olla korkeammat reunukset, Helminen kertoo. Myös opasteita, valaistuksia ja kontrasteja voisi Helmisen mukaan parantaa. Eritoten talvi on näkövammaiselle vaikea vuodenaika – eikä pelkästään liukkaan jään takia. –Kontrastit ja reunat häviävät kokonaan, kun tulee lunta ja valkoista, Helminen sanoo. Tällöin korostuu myös talvikunnossapidon merkitys. Helminen huomauttaa, että siitä olisi syytä huolehtia myös bussipysäkeillä. –Jalkakäytävä saattaa olla hiekoitettu, mutta bussista hyppäätkin pysäkillä jäätikköön tai lumihankeen, Helminen selittää. Pitäisikö bussissa kuuluttaa? Yksi ongelmakohta, joka vähentää esteettömyyttä Turun seudulla ja siten myös Raisiossa ja Naantalissa, on se, ettei Fölin linja-autoissa kuuluteta, mikä pysäkki on tulossa seuraavaksi. Näkövammainen ei toisin sanoen välttämättä tiedä, missä päin bussi milloinkin kulkee. –Minulla on siinä mielessä hyvä tilanne, että asun Ihalassa, josta on helppo nousta tuttujen Föli-vuorojen kyytiin. Kuljettajat myös kysyvät minulta, millä pysäkillä aion jäädä pois ja odottavat pääsääntöisesti, että pääsen istumaan ennen kuin jatkavat matkaa, Helminen kertoo. Helminen on silti sitä mieltä, että Fölin linja-autoissa pitäisi kuuluttaa, millä pysäkillä ollaan. Esimerkiksi Helsingin seudun liikenteessä pysäkkikuulutuksia otettiin käyttöön paitsi raitiovaunu- myös runkobussiliikenteessä viime vuonna. –Se palvelee myös turisteja, jotka eivät muutoin aluetta tunne. Kuulutukset ovat toki ärsyttäneet joitakin ihmisiä Helsingissä, kun kaikki eivät niitä tarvitse, Helminen toteaa. "Terveyteni romahti täysin" Päivi Helminen sai sappikivileikkauksen jälkeisen akuutin haimatulehduksen ja sitä seuranneen tehohoitojakson aikana todennäköisesti hapenpuutteesta johtuneen iskeemisen näköhermovaurion vuonna 2007. Kun hän heräsi teho-osastolta seuraavan vuoden puolella, myös liikuntakyky oli kadonnut. –Olin moottoroidulla patjallani liikuntakyvyttömänä, ja kotiuduttuani jouduin käyttämään pyörätuolia, Helminen kertoo. Kuntoutuminen on edennyt hitaasti, mutta nykyään Helminen kulkee kävellen ja harrastaa muun muassa laskettelua. Apua ja tukea näkövammataitojen harjoitteluun hän on saanut ammattilaisten lisäksi vertaisiltaan. –Terveyteni on romahtanut täysin, mutta olen taistellut sen jälkeen niin, että elän koko ajan parempaa elämää. MS-tautia sairastavan Helena Eskonmaan tilanne ei välttämättä ole yhtä optimistinen. Hän työskenteli alkuun osatyökyvyttömyyseläkkellä, kunnes jäi kokonaan eläkkeelle neljä vuotta sitten. Molemmat pohtivat silti sitä, minkälaisia muutoksia Raision keskustan uudistukset tuovat tullessaan – nimenomaan esteettömyyden kannalta. –Olen jo lähettänyt viestiä Raision tunnelia suunnittelevalle projekti-insinöörille ja painottanut, että päätöksenteossa pitää kuunnella myös vammaisia ja vanhuksia, jotta Raision keskusta palvelisi aivan kaikkia remontin aikana ja sen jälkeen, Eskonmaa sanoo. –Tärkeintä on, että palvelut pysyisivät Raision keskustassa eli kävelyetäisyyden päässä. Se, kuinka esteettömäksi ympäristö suunnitellaan, on asennekysymys, toteaa Helminen. Esteettömyydessä on kyse ihmisten moninaisuuden huomioonottamisesta rakennetun ympäristön suunnittelussa ja toteuttamisessa. Esteettömyys merkitsee palvelujen saavutettavuutta, välineiden käytettävyyttä, tiedon ymmärrettävyyttä ja mahdollisuutta osallistua itseä koskevaan päätöksentekoon. Esteettömyys mahdollistaa ihmisten asumisen kotonaan ja sujuvan osallistumisen muun muassa työntekoon, harrastuksiin, kulttuuriin ja opiskeluun. Esteettömyydessä ei ole kyse vain liikkumisen esteettömyydestä. Siinä otetaan huomioon myös esimerkiksi näkemiseen, kuulemiseen, kommunikaatioon ja sähköiseen viestintään liittyvät asiat. Lähde: Invalidiliitto