Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone Tulospalvelu

Nuori, kiivas ja mielivaltainen

Nykyään tekee usein mieli vain olla hiljaa, ja ihmisten kohkaamiset siitä sun tästä ihmetyttävät. Maksaako oikeasti vaivan? Tämänkin sanominen epäilyttää, koska ihmettelyn julki tuominen on samaan asiaan itse syyllistymistä. Onko näillä nurkilla missään karhuja talviunilla? Voisi kaivaa luolan suuaukon esiin ohuen lumikannen alta, ryömiä sisään ja pelottaa nallen tiehensä. Siellä kellisi lämmössä kaikessa rauhassa. Se olisi kuitenkin tyly temppu luontokappaleelle, joka suurella vaivalla on itselleen lokoisan paikan etsinyt. Vain sen takia se teko jää tekemättä, ei minkään muun takia, joten ole rauhassa, peto. Näin sitä voi kuvitella suuria ja mahtavia. Karhuko väistyisi omasta pesästään? Luultavasti luolaan mentyään sinne todellakin saisi jäädä, eikä koskaan pääsisi pois. Maan alle loppuisi kaikkinainen ihmettely. Silloin tällöin palautuu mieleen kirja, jonka joskus on lukenut. Kymmenen vuotta sitten tuli puhutuksi Erik Wahlströmin romaanista "Jumala" yhdelle Naantalin papeista. Hän on pappina Naantalissa edelleen, mahtaako muistaa tapauksen itse. Ihan sattuma se oli, että vähän sitä kohtaamista ennen Jumala oli tullut luetuksi. Jotkin asiat kaivertuvat muistiin syvemmälle kuin toiset. Ei tarvitse miettiä tai tietää, miksi niin käy. Riittää että niin käy. Se romaani oli nimensä takia kai sopiva juuri papin kanssa pohdittavaksi. Luultavasti edellinen väite kuitenkin on virhe, jälleen. Ikään kuin pappi olisi automaattisesti kiinnostunut vaikkapa romaanista "Arkkienkelin piinapenkki" tai kysymyksestä "Montako eläintä kutakin lajia Mooses otti arkkiinsa?". Yhtä hyvin voisi väittää, että lihamyyjä kiinnostuu, jos kuulee jonkun sanovan "kaalikääryle" tai "puun taakse meni piiloon täysikasvuinen porsas". Se Wahlströmin Jumala-romaanihahmo oli nuorena kiivas ja mielivaltainen, keski-ikäisenä rauhallinen ja lempeä ja vanhana vaikeneva ja välinpitämätön. Tuo muistuttaa monen ihmisen kehityskaarta. Kompakysymykset naurattavat, ainakin joskus. Mikä Mooseksen arkki? Nooan se oli. Jos ei ollut tarkkana, saattoi harhautua vastaamaan "2". Kysymys tunnetaan "Mooseksen illuusiona". Raamatusta tuttuja ovat sekä Mooses ja arkki, ja siksi kysymyksen saattaa hyväksyä. Näennäisen pätevät kysymykset vakavalla naamalla esitettynä höpläyttävät hyväuskoisia. Tosin harhauttaja ei naura pitkään. "Maan alle loppuisi …kaikkinainen ihmettely."