Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Lentoturmat kiinnostavat

Yksi suosikkisarjoistani televisiossa on National Geographic -kanavalla pyörivä Lentoturmatutkinta. Ohjelmassa avataan kiinnostavalla tavalla se noidankehä, joka on johtanut jaksossa käsiteltävään lentoturmaan. Onnettomuutta puidaan kuin rikosdekkarissa. Aluksi mahdollisia selittäviä tekijöitä on useita, kunnes lopulta löytyy ratkaiseva johtolanka, joka avaa tutkijoiden silmät. Ohjelman lopussa kerrotaan, mitä onnettomuudesta on opittu vastaisuuden varalle. Usein hyvin paljon. Joskus onnettomuuden syy jää toki auki ja vaihtoehtoisia selitysmalleja on muutamia. Lähipiirini lähinnä kammoksuu ohjelmaa, eikä sitä kannatakaan katsoa silloin kun perhe on lähdössä reissulle lentokoneella. Ohjelman katsomisen myötä olen kuitenkin vakuuttunut, että lentäminen länsimaisten yhtiöiden suihkukoneilla on verraten turvallista. Onnettomuuksiin joutuminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Onnettomuuksista on opittu: Lentäminen läntisillä suihkukoneilla on nyt viisi kertaa turvallisempaa kuin 1990-luvulla. Helsinki-Vantaan lentoasemalla sattuneet viimeaikaiset törttöilyt, Finnairin törkeässä humalatilassa lentokoneeseen noussut kapteeni ja Norwegianin koneen ylösvedon toteuttamatta jättämisen luoma vaaratilanne, ovat inasen nakertaneet turvallisuudentunnettani, mutta koneeseen uskallan kyllä vielä nousta. Lentoturmatutkinta-ohjelma ei ole tehnyt Suomessa sattuneista onnettomuuksista ohjelmaa ja siihen on hyvä syy. Finnairin suihkumoottorikoneille ei ole sattunut kuolemaan johtaneita onnettomuuksia. Potkurikoneille tuhoisia ilmailuonnettomuuksia on toki sattunut, kuten Rissalan lento-onnettomuus vuonna 1978 ja Wasawingsin onnettomuus 1988. Finnairille sattui edellinen turma yli 55 vuotta sitten, jolloin DC-3 törmäsi puihin ennen Maarianhaminan lentokenttää kehnossa säässä. Tapauksesta kirjoitti erinomaisen kirjan "Kuolemanlento" Pekka Nykänen vuonna 2017. Se kannattaa hankkia käsiinsä, jos tapaus yhtään kiinnostaa. Nykänen pohtii mielenkiintoisesti psykologisten syiden vaikutusta onnettomuuteen. Niitä ei 1960-luvulla osattu käsitellä samalla tavalla kuin nykyään. Kirja piirtää myös mielenkiintoista kuvaa lentoturvallisuuden kehityksestä Suomessa. Mikään edelläkävijämaa Suomi ei tainnut ollut. Riskejä otettiin ja huonoissa keleissä laskeuduttiin kentille, kun muissa yhtiöissä olisi suunnattu varakentille. Niin kuin muuallakin, onnettomuuksista otettiin oppia myös Suomessa. "Muita ilmailu-…onnettomuuksia…on toki sattunut."