Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipidekirjoitus vanhustenhuollosta: Luottamus hyvä, valvonta parempi

Vihdoin viranomainen eli Valvira puuttui vanhusten hoidon tasoon ja nosti Suomessa olevan käytännön kaikkien yhteiseksi puheenaiheeksi. Vanhusten huono kohtelu ei rajoitu muutamiin yksityisiin laitoksiin, vaan on ongelma myös  osassa julkisen puolen laitoksia sekä kotihoidossa. Onko vanhus onnekas, jos hän edes jonkinlaisiin laitokseen on päässyt. Monet, joiden kuuluisi nimenomaan niissä olla, ovat loukussa kodeissaan. Siellä voi olla kaksi huonokuntoista vanhusta yhdessä, toinen nimettynä omaishoitajaksi, tai yksineläjä omaisten tai maksettujen hoitajien armoilla, odottaen pikaisia pistäytymisiä.  Onneksi meillä Naantalissa tilanne on parempi kuin suuremmissa kaupungeissa. Vaarat tulee kuitenkin tarkkaan tiedostaa myös täällä. Hoitohenkilökunnan osaaminen ja henkilöstön riittävyys on ongelma kaikkialla vanhustenhoidossa. Vanhuspalveluissa on vaikea saada osaavaa ja sitoutunutta henkilökuntaa ja tilanne vaikeutuu entisestään. Työllisyyslukujen parantamiseksi alalle pyrkii ja sijoitetaan myös sopimattomia henkilöitä, jotka eivät kykene sitoutumaan normien mukaisiin moraalisiin ja eettisiin hoitotyön toimintamalleihin vaan tilanteet saattavat kärjistyä jopa kaltoinkohteluiksi. Valviran sosiaalihuollon ylitarkastaja Päivi Salmisen mukaan aluehallintovirastoissa on vireillä kymmeniä palvelutuottajien valvontoja. Muita yksityisiä palvelutuottajia kuin Esperi Carea koskevia kanteluja on vireillä aluehallintovirastossa viisi. Kuntien omaan toimintaan kohdistuvia kanteluja on vireillä 12, Päivi Salminen selventää. STM:n projektipäällikkö Anja Noro Kauppalehden haastattelussa 29.1.19 toteaa kuitenkin, että yksityispuolen työntekijät ovat olleet työssään hieman tyytyväisempiä kuin julkisen puolen työntekijät. Vuonna 2016 keskimääräinen hoitajamitoitus on ollut yksityisellä puolella korkeampi kuin julkisella puolella, koska hoivakodeissa hoidetaan yhä huonokuntoisempia vanhuksia. Vuoden 2018 toukokuun kyselyssä tilanne näyttää kuitenkin tasaantuneen. Voidaan siis todeta, että vanhustenhoidon haasteet ovat yhteisiä kaikkialla. Yksityissektori eikä julkinen sektori voi pakoilla vastuutaan. Kysymys on siitä, paljonko olemme yhteisesti valmiita sijoittamaan hoivapalveluihin? On aivan mahdollista tehdä yhteistyötä, yhdistää yksityisiä palveluita julkisiin niin, että kaikki hyötyvät. Se vaatii oikeassa suhteessa vapautta ja valvontaa ja sen muistamista, että kontrollia tarvitaan. Palveluiden käyttäjien mielipidettä olisi myös kuultava. Kuntien päättäjillä tulisi olla tiedossa, miten palvelut todellisuudessa toimivat, eikä jäädä odottelemaan valvontaviranomaisten puuttumista epäkohtiin. Palautelomake hoidossa olevilta vanhuksilta ja omaisilta saattaisi varmistaa ongelmien varhaisen huomioimisen. Myös henkilökunnalle toivoisin rohkeutta kertoa mahdollisista ongelmista päättäjille. Yhteistyöllä voidaan saada aikaan järjestelmä, joka ei ehkä ole hyvä, mutta edes siedettävä, kun vanhusten määrä kasvaa.