Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Maisema vai marketti

Keskustelu Ruonantien asemakaavasta on käynnistynyt ja jatkunee lähiaikoina vilkkaana. Keskustelun pääkärkinä on toisaalta lähiasukkaiden huoli ympäristön virkistysarvojen ja asumisviihtyvyyden heikkenemisestä ja toisaalta kaupallisten palvelujen lisäämistarve Naantalissa. Molemmilla näkökannoilla on hyvät perustelut. Naantalin kaupalliset palvelut ovat viime aikoina heikentyneet asukasluvun hienoisesta kasvusta huolimatta. Keskustan rakennemuutos ei ainakaan vielä ole parantanut palveluvalikoimaa, pikemminkin päinvastoin. Mutta onko Ruonan yhdystien Tallipuisto oikea paikka kauppapaikan ja erittäin suuren pysäköintialueen rakentamiselle? Vain parinsadan metrin päässä Armonlaaksontien varressa on osayleiskaavassa toinen marketin paikka, mahdollisesti nyt suunniteltua parempi. Se ei kuitenkaan ole käytettävissä ennen tulevan (?) eritasoristeyksen valmistumista. Ymmärrän hyvin asukasnäkökulmaa, olen itsekin ollut tilanteessa, jossa jo varaamani tontin viereinen puistoalue onkin muuttunut rakennusalueeksi – varauksen onnistuin perumaan. Valmiita asuntoja ei kuitenkaan voida siirtää eikä uutta luonnonmaisemaa hetkessä rakenneta. Vanhan mäntymetsän kasvu kestää sata vuotta, metsikön jättiläistammi on paljon vanhempi ja iso siirtolohkare on jököttänyt paikallaan 10 000 vuotta. Joitakin harvinaisia kasvilajejakin löytyy, mutta ennen kaikkea metsikkö nykyisellään on maisemaelementti, joka toivottaa Armonlaaksontieltä tulijan tervetulleeksi luonnonläheiseen Naantaliin, kaupunkiin, joka ilmoittaa olevansa ”Paras paikka asua…” Aika toisenlainen on sisääntulo, jos vastassa on kalliolouhos, marketin takaseinä ja sitten parinsadan pyhän peltilehmän päiväaikainen säilytyspaikka, iltaisin autiona. Valtakunnallisesti pyritään henkilöautoliikenteestä siirtymään tehokkaaseen joukkoliikenteeseen. Kannattaisi ehkä Naantalissakin harkita, voidaanko marketin parkkipaikan mitoitusta pienentää ja joku osa pysäköinnissä siirtää vaikka rakennusmassan alle – näin saataisiin ainakin osa luonnonmaisemasta ja lähivirkistysalueesta säilymään.