Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Tämän päivän mitoilla erilainen

Mies keräsi katseita pellon yli marketin pihaan saavuttuaan. Hänessä oli jotain erilaista, tämän päivän mitoilla. Tulija huomasi ihmisten kasvoilla hyväntahtoista kiinnostuneisuutta ja hymähti yllätettynä samalla kun polvistui. Hän kurotti käsiä kantapäiden viereen ja avasi erämalliset siteet. Leveitä puusuksia hän oli jo nostamassa nojalleen peltiseinää vasten, kun hän muisti jotakin ja jähmettyi. Hän pyyhki pohjat lumesta rukkasillaan - aivan kuten hän oli lapsena tehnyt - ja vasta sitten asetteli sukset. Nyt miestä saattoi katsoa viistosti takaapäin: kulunut armeijareppu, hillityn värinen, vyötärölle ulottuva villapusakka, karvalakki, jonka korvaläppien narut roikkuivat vapaina. Paksujen reisitaskuhousujen lahkeet oli sujautettu raidallisten villasukkien varsiin. Maihinnousukengät kyllä näyttivät nykyaikaisilta: vedenpitävää goretexiä. Lakin ja hartiat oli kuorruttanut oksilta tipahtanut lumi. Sukkiin oli tarttunut valkoista paakkua. Mies kääntyi. Hänet sivuutti kauppakasseja kantava keski-ikäinen nainen. Tämä pani merkille kuoppaiset posket ja partajään. Nainen näki miehessä jotakin kaukaisen tuttua ja oli tervehtiä, mutta laski katsettaan ja jatkoi matkaa. Hän ennätti kuitenkin nähdä, että harmaan villapaidan ylimmät napit olivat auki ja tunnisti vaatetyypin vuosikymmenten takaa. "Luulin, ettei noita enää ole," nainen ajatteli. Hiihtäjä hymyili elinvoimaisesti. Hän nautti siitä, että pitkästä aikaa lunta oli niin paljon, että hiihtää saattoi missä vain. Jalkakäytäville tai pyöräteille ei ollut kaikkialla ennätetty levittää soraa, kun ensisijaista oli auraus. Kotoa puolen peninkulman päästä oli voinut edetä umpihankea. Nykysuksien ladut olisivat joka tapauksessa olleet liian kapeat, se oli todettu jo aiemmin. Metsässä hän oli pariin kertaan tahallaan kalauttanut lunta päälleen. Se oli kylmännyt niskassa kummallakin kerralla. Lähempänäkin olisi ollut kauppa, mutta hanki olisi jäänyt koskematta. Maitoa mies ei juo, ja silti reppuun joutui pikkupurkki ynnä lauantaimakkaraa ja reikäleipä. Viisi euroa, kuten ennen viisi markkaa, tai ehkei niinkään monta. Kotiin palatessaan ja latua vain takana mies kuiskasi "Vähällä pärjää" ja avasi repun. Varusteet mies oli hankkinut vuosien mittaan eri paikoista, päähänpistoina. Nyt hän oivalsi, että tämän päivän takia hän oli ne hankkinut - ja tulevia samanlaisia varten. "Metsässä hän oli pariin kertaan tahallaan kalauttanut lunta päälleen."