Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Kirkkokuva vai uima-asupotretti? Korttia valitseva turisti törmäsi Naantalissa runsaudenpulaan

Eilo Taka-Pramin , 75, koti Naantalin Puistotien varrella on yksityismuseo vailla vertaa. Kirjahyllyillä on useita hyllymetrejä albumeita, joissa on Naantali-aiheisia postikortteja sekä -leimoja, tarroja, kangasmerkkejä, tulitikkurasioiden kansia ja viirejä. Suurin osa niistä liittyy tavalla tai toisella matkailuun. Erityinen mielenkiinnon aihe Taka-Pramille on Naantali-postikortit. Kylpylätoiminta käynnistyi Ailostenniemessä 1863, ja ensimmäiset Naantali-kortit lähetettiin 1895. Ne muistuttavat jäykkää muistivihon sivua, jonka ylälaidassa on rannan profiili kirkkoineen ja kylpylaitoksineen. Kovin pitkästi ei kortteihin yleensä kirjoitettu. –Jos asiaa oli paljon, käytettiin kirjepaperia ja -kuorta. Monissa Naantali-korteissa kerrotaan matkan sujumisesta ja missä kaikkialla on tullut käytyä, Taka-Prami selittää. Niin kaunis kuin Naantalin kirkko onkin, korttikokoelmaa katsellessa sen hahmo alkaa ennen pitkää tuntua tylsältä. Taka-Prami on laskenut, että 1900-luvulla julkaistiin vuosittain noin 50 Naantali-aiheista postikorttia. Niissä monissa näkyy kirkko. Etenkään vuosisadan alkupuolen korteissa ei juuri näy ihmisiä, jotka ainakin nykykatselijan mielestä piristäisivät maisemaa. Hauska poikkeus kirkkokuvien ja -piirrosten joukossa on SOK:n suklaalevyn kansi. Sen takana on teksti: "Onpa tyttöjä sieviä sannalla, tuumii Mikki Naantalin rannalla." Luultavasti suklaalevy on 1930-luvulta, jolloin "Mikki-Hiiri" vauhditti monenlaisten tuotteiden myyntiä eri puolilla maailmaa. Esimerkiksi Georg Malmstén levytti tuolloin Mikki-laulunsa ja sai Disney-yhtiöltä haasteuhkauksen plagioinnista. Malmstén pääsi sopuun selittämällä, ettei hänen "Mikki-Hiirellään" ollut Disneyn hiiren kanssa muuta yhteistä kuin nimi. Hiljalleen postikorttien aihevalikoima laajeni katu-, rakennus- ja maisemakuvilla. Niistä koostettiin myös pikkuruisia kuvavihkoja. Eilo Taka-Prami esittelee kämmenelle mahtuvaa metallikantista pienoiskirjaa, jonka kannessa on kauniisti kaiverrettu Naantali-teksti. Kansien välissä on tulitikkurasian kokoisia maisemakuvia. Myös ihmisten kuvaaminen yleistyi. Yksi Taka-Pramin suosikeista on kortti, jossa näkyy Kaivohuoneella 1920-luvulla esiintynyt AH-HA-orkesteri. Omaksi ryhmäkseen Taka-Prami laskee uimarannoilla otetut kuvat. Valokuvaajilla oli tapana ikuistaa rannalla lepäileviä turisteja, kehittää kuvat illalla tai yöllä ja kaupata otoksia seuraavana päivänä. Useiden kuvien taustalla näkyy Tupavuoren Merikylpylä sekä vuokrattavia aurinkotuoleja. Nykyisen öljyjalostamon alueella sijainnut Merikylpylän ranta oli trendikäs paikka toista maailmansotaa edeltäneinä vuosikymmeninä. Esimerkiksi Finnairin edeltäjä Aero kävi esittelemässä siellä lentokoneitaan. Turistien joukossa oli äveriäitäkin henkilöitä, joille oli hyvä tarjota nykysanoin premium-luokan matkamuistoja. Sellaisia olivat väritetyt kortit. Osa niistä on tehty hyvinkin huolellisesti, toiset hutaisemalla. Taka-Prami kertoo värittämisen olleen usein naisten työtä. He somistivat mustavalkokuvan useimmiten peiteväreillä. Nopeus oli postikorttikuvaajan valtti. Eilo Taka-Prami esittelee partiolaisten Kultaranta-leiriltä heinäkuussa 1936 kuvattua korttisarjaa. Valokuvausliike Helios huolehti, että leirillä kuvatut kortit olivat ostettavissa ja lähetettävissä, kun leiri oli vielä käynnissä. Myös postin kulku oli toista kuin nykyään. Taka-Pramilla on kirje vuodelta 1906, joka on lähtenyt Naantalista aamulla kello 9. Leiman perusteella se saapui Turkuun kello 13. Kyseinen kirje saavutti määränpäänsä Tampereella vielä samana iltana kello 18. Taka-Prami arvelee olevansa viimeisiä Naantali-keräilijöitä. Hän kertoo innostuksensa syttyneen lapsuudessa, jolloin keräilykuvia oli saatavilla sieltä sun täältä. Nuoremmat polvet eivät tunnu innostuvan etenkään korttikeräilystä samalla tavalla. Myös keräiltävän aineiston määrä vähenee. Naantali-aiheisia postikortteja julkaistaan enää kaksi tai kolme vuodessa. Syntynyt Nousiaisissa. Muuttanut pikkulapsena Naantaliin. Tehnyt suuren osan työurastaan levyseppänä Nesteen palveluksessa. Intohimoinen keräilijä ja moottoripyöräharrastaja. Valmisti ystävänsä kanssa muun muassa moottoripyörien katteita. Asiakkaisiin kuului muun muassa Jarno Saarinen. Asuu Naantalin keskustassa vaimonsa Tuula Taka-Pramin kanssa. Kaksi aikuista lasta - Janne ja Hanna Taka-Prami.