Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Eurovaalikone

Kauhakerhossa ruuanlaittoa harrastava kirkkoherrakin oppii uutta

–Kaisa sanoo aina, että enemmän suolaa. Sitten kun kerran laitoin sitä runsaasti, se oli tönkkösuolattua silakkalaatikkoa, muistelee Esa Alasmaa . Alasmaa kuuluu Kauhakerhoon, seurakunnan keittiössä porukalla kokkailevaan, iloiseen miesporukkaan. Kerholaiset ovat Eläkeliiton Rymättylän yhdistyksen jäseniä, jotka opettelevat ruuanlaittoa kirkkoherra Petri Sirénin seurassa ja pitopalveluyrittäjä Kaisa Suovasen johdolla. –Kauhakerhomme kokoontuu noin kerran kuukaudessa. Tulijoita olisi varmaan lisääkin, mutta keittiöön ei mahdu kerralla enempää, kirkkoherra toteaa. Kolmisen vuotta miehet ovat harjoitelleet erilaisia keittiöhommia, ja nyt heillä on edessään oikea haaste: kerholaiset vastaavat Marian päivänä järjestettävän lähetyslounaan menusta. Puuhaa riittää jokaiselle Tehtäväjaon ja reseptien läpikäynnin jälkeen ryhdytään hommiin. Suovanen sinkoilee miesten välissä jakaen työvälineitä ja ruokatarvikkeita, jotta kaikilla on jotain puuhaa. –Jauhamme kalaa ja teemme valmiiksi massan haukipyöryköitä varten. Lisäksi tehdään perunoista lisuke, salaatti ja jälkkäri, Suovanen luettelee. Tavoitteena hänellä on - kunnon opettajan tavoin - se, että jokaisella on jotakin puuhaa. Suovanen tunnustaa jo havainneensa tiettyä tasovaihtelua sen suhteen, millaiset kokemukset miehillä keittiötöistä on. Eläkeikäisillä osallistujilla kun on voinut olla ensin äiti ja sittemmin vaimo vastaamassa ruuanlaitosta. Tavoite on se, etteivät miehet olisi ihan sormi suussa siinä elämänvaiheessa, kun voivat yhtäkkiä olla vaikka leskiä. –Huomaan, että porukka oppii, vaikka se voi olla välillä vähän sävellystä. Miehet ovat yleensä suurpiirteisempiä kuin naiset. Teelusikallinen voi vaikka yhtäkkiä olla ruokalusikallinen, Suovanen hymyilee. Lähetyslounas on näytön paikka Lähetystyölounas tarjoillaan koko seurakunnalle sunnuntaina 24. maaliskuuta heti kirkon jälkeen. Kauhakerhon väki lupaa tehdä parhaimpansa, jotta ruokailusta tulisi onnistunut. Yleensä ateriat valmistetaan vain omalle väelle, kerran kauhakerholla on ollut tilaisuus, johon sai tuoda mukana ystävän. –Yhden kerran teimme ruokaa seurakuntaneuvostolle, ja he ovat kaikki vielä elossa, Keijo Saari vitsailee. Kauhakerhossa tunnelma on rento ja kotoisa. Miehet vaihtavat kuulumisia sen mitä lihamyllyn hurinalta ja sähkövatkaimen ääneltä pystyvät. –Täällä huuli lentää. Tämä on terapiaa meille, ei kukaan lähde täältä pois suosiolla. Aina meillä menee täällä kevyesti sellaiset kolme tuntia, Saari toteaa. Vasta tammikuussa porukassa aloittanut Erkki Hellman sanoo olevansa kerhossa koeajalla, vaikka osaa jo sentään kuoria perunoita. Lisäksi hän valmistaa Jorma Peltosen parina kanssa marjarahkaa. –Asun tuossa vieressä. Tein ruokaa laivalla 15 vuotta, joten keittiöhommat ovat tuttuja, mutta tämä on ajankulua, Peltonen summaa omaa mukanaoloaan. Kalaa pitää olla Ruuanlaitosta pitävälle kirkkoherralle kauhakerho on mukava harrastus, jossa oppii aina itsekin jotain uutta. Viimeksi hän oppi tekemään kunnon vanhanajan lihapiirakan. –Täällä ei ole mitään puolivalmisteita, nytkin meillä on perunoita Kaisan pellosta. Myös hauki on heidän pyytämäänsä. Kalaa pitää olla, kun ollaan Rymättylässä. Lähiruokaa, kirkkoherra tiivistää. Kauhakerhossa Sirén on huomannut, miten tärkeää on se, että ihminen kuuluu johonkin porukkaan. Pienestä porukasta tosin tuli syksyllä vielä pienempi, kun kaksi kerhon jäsentä menehtyi tapaturmaisesti. Tapahtumat muistuttivat miehiä siitä, miten elämäntilanteet voivat muuttua hetkessä. Siksi on hyvä, että keittiötaidotkin ovat hallussa.