Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Hälinäkin sopii kirjastoon

Pitääkö kirjastossa olla hiljaista kuin villasukkatehtaassa? Tätä kysymystä on pohdittu kuluneen viikon aikana Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Yksi kirjoittaja kävi tutustumassa Helsingin uuteen kirjastoon Oodiin ja oli pettynyt: Paikka oli meluisa, turistit ramppasivat edestakaisin ja kirjoille oli varattu vain matalia hyllyjä kolmannesta kerroksesta. Mikä se sellainen kirjasto on? Vilkas Oodin kolmas kerros todellakin on. Viikonlopun visiitillä siellä oli monenlaista toimintaa. Toisen pään lastenteatterissa järjestettiin hiljainen vedenalainen mielenosoitus korallien puolesta. Kahvilassa hinnat olivat edullisia, mikä innosti monia kupposelle. Oli siellä turistejakin, jotka ihmettelivät talon vau-arkkitehtuuria. Nuoria, aikuisia, lapsia, perheitä. Talon kolmas kerros ei varmaan ole paras lukupaikka, jos mielii lukea keskittyneesti lehtiä ja kirjoja, mutta toisessa kerroksessa on kyllä tarjolla hiljainen lukusali. Kirjastossa oli kansainvälinen tunnelma. Toisessa kerroksesta istuttiin keinutuoleissa ja rappusilla ja räplättiin kännyköitä ja kannettavia tietokoneita. Pienissä ryhmätyöhuoneissa näytti olevan kokouksia. Vaaleihinko niissä valmistauduttiin? Jotkut tulostivat muovikappaleita 3d-tulostimilla ja toiset surruttivat ompelukoneilla tekstiilin kappaleita yhteen. Nuoret pelailivat pelejä omassa huoneessaan. Voi sanoa, että Oodisa oli elämää aivan toisella tavalla kuin vaikkapa Turun tai Raision kirjastoissa. Kirjat eivät olleet Oodin toiminnan keskiössä, mutta pitääkö niiden ollakaan. Sähköiset kirjat vievät hitaasti, mutta varmasti tilaa paperisilta kirjoilta, eikä se ole ollenkaan huono asia. Kirja kuin kirja, sisältö ratkaisee. Oodissa on jo otettu tukevaa etukenoa tulevaa silmälläpitäen ja tehty paikka, jossa ihmiset voivat puuhata kaikenlaista yhdessä ja yksin. Lauantaipäivän meiningistä päätellen tällaiselle paikalle on todella tarvetta. Julkisia kaikille avoimia tiloja ei ole koskaan liikaa. Raisiossa ja Naantalissa uudistetaan kirjastojen tiloja samaan suuntaan. Niistä tehdään monenlaisen toiminnan keskuksia. Se on hyvä suuntaus. Kirjastojen pitää olla eläviä paikkoja eikä kirjojen leposijoja. Ääni kuuluu kirjastoon – tai miksi näitä ajanviettämispaikkoja nyt haluaakaan kutsua. Jos rauhaa kaipaa, voi kirjoja lukea rauhassa kotona sohvalla ja sängyssä, joko paperilta tai läppäriltä. Toki kirjastossakin on hyvä olla rauhallisia soppeja, joissa saa lukea kirjoja ja lehtiä rauhassa tai tehdä vaikka koulutehtäviä.