Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Ei metsää edemmäs mustikkaan

Kello 9.28 robotti sivuutti kassajonon. Sillä oli pää. Päästä katsoivat kuolemanvakavat silmät. Katseen se kiinnitti kaupan takaseinän hyllyyn, jota kohti se liukeni. Ilmeettömässä määrätietoisuudessaan se oli jotenkin pelottava. Jo samalla minuutilla se palasi ja pysähtyi jonon päähän. Mustakyntisissä ottimissaan se piteli kolmea tölkkiä mallasjuomaa. Ei se ollutkaan robotti. Silmäkulmassa oli naarmu ja veritippa. Suupielessä oli mustelma, ja punoittavat kasvot olivat turvonneet. Robotti tai ei - tehtävä oli lähes suoritettu. Kävelyllä kotiin kello 9.30 ruohikossa näkyi rampa robotti. Se oli parikymmentä senttiä pitkä, keltaista muovia ja mustista pyöristä yksi oli poissa. Etupyörät oli käännetty vasemmalle. Olisiko virta loppunut? Lähitarkastelu osoitti, että robotti olikin leikkitraktori. Toisaalta ei traktorin luuleminen robotiksi aivan pieleen mene. Sana robotti tulee venäjän työtä tarkoittavasta sanasta, ja traktori - eli vetäjä - on ilman muuta työkone. Sitten pitää tarkistaa tuo robottiväite. Niin määrää se ohjelma, joka programoi tämän tekstin kirjoittajan aivoja. Kotimaisten kielten keskuksen nettisivuilta löytyy väite, että robotti olisikin tsekkiläistä alkuperää ja että tsekin robota tarkoittaa raatamista tai pakkotyötä. Mustikat kypsyvät. Rymättylän Salonkyläntien varren metsässä tuli joitain vuosia sitten käytyä kykkimässä. Sinnekö taas? Kello 9.50 kierroksella lähipuistossa. Kosteata kuusikkoa, varpuja, kypsyviä mustikoita. Siinä se vastaus on. Eikös vanha sananlasku menekin näin: Ei pidä lähteä metsää edemmäs mustikkaan. Rannikon asukkaat ehkä olla kuulleet toisenlaisen version: ettei pidä lähteä merta edemmäs kalaan. Sisämaan syviin metsiin syntyneiden ihmisten korviin merivertaukset voivat virrata vieraina. Kullakin on omanlaisiaan ohjelmia aivoissa. Robotteja kun olemme, pääkallon sisältämä keskusyksikkömme ohjaa kutakin omalle polulleen. Itselläni on päässä sellainen ohjelma, joka panee minut ilahtumaan, kun näen rikkinäistä. Miten tuon korjaisi, sitä heti pohtii. Vaikka se leikkirobotti nurmikolla, jolta puuttuu yksi musta muovipyörä. Mustaa eristysnauhaa keltaisen vanteen ympäri? Tennispallo? Pahvikiekko? Kertakäyttömukin kansi? Vanha sukka?