Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Karvetinpuiston kasvihuoneen rakentaja tykkää muistella ja kirjoittaa muistojaan kirjoiksi kansakoulun opettajan antamalla opilla

Naantalilainen Raimo Leino on elänyt Naantalissa koko 85-vuotisen elämänsä kahden vuoden Raisio-visiittiä lukuun ottamatta. Erittäin virkeä Leino kertoo torjuvansa dementiaa kirjoittelemalla ylös niin omia muistelmiaan että selkeää fiktiota, jolle ei löydy oikeassa elämässä tapahtumapaikkaa tai -aikaa. 5 kirjan kirjoittaja ei itse halua kutsua itseään kirjailijaksi. Paine muistelmien kirjoittamiselle on tullut Leinon jälkipolvilta, jotka pelkäävät muistojen muuttuvan kertomiskertojen myötä. – Ei minulla mitään muuta oppia kirjoittamiseen ole kuin kansakoulun opettajan ohje aikoinaan. Kouluaikaan en oikein osannut kirjoittaa, mutta opettaja sanoi, että kirjoitat vaan kaikki asiat, jotka otsikosta tiedät ja laitat eteen ranskalaisen viivan. Paikallista murretta olen halunnut vaalia kirjoituksissani, mutta siitä eivät ole kaikki tykänneet, sanoo Leino. Esimerkkinä Leino mainitsee Puusepän lastuja -kirjan menestyneen Päätalo-säätiön pitämässä omakustannekirjojen arvioinnissa 173 kirjan joukosta 5 parhaan joukkoon. Ainoa kritiikki koski turun murretta, joka ei raadin mukaan sovellu kirjallisuuteen. – Mutta kyllä minä siitä pidän kuitenkin kiinni. Sitä käyttämällä löytää paljon sanoja, jotka ovat jo muuten käytöstä poistuneet, miettii Leino. Kirjoittamiseen Leino hurahti työelämässään ollessaan. Ennen eläkeikää hän työskenteli Naantalin kaupungilla kirvesmiehenä. Kaupungin sisäiseen tiedotuslehteen tarvittiin jotain hauskaa tekstiä tiedotteiden sekaan. Lyhyitä katkelmia Leino lehtiin väsäsikin ja niitä kertyi ylimääräisiä varastoon. Jäätyään eläkkeelle vuonna 1993 Leino kirjoitteli katkelmia lisää ja lopulta kirjoitti niistä kirjan. Kirjoja on sen jälkeen valmistunut vielä jokunen. Kolme kertoo puusepän muistelmia, yksi on kuvitteellinen eläinsatukirja lapsille ja yksi kirja kertoo mökkielämästä Rymättylä-Merimaskun tienoilla 50-luvulla. – Mökin sijainti on kuvitteellinen. Silti moni kirjan lukenut on tullut kysymään, että missä oikein se mökki sijaitsee, kun he eivät oikein löydä kyseistä mökkiä kuvaillusta paikasta, Leino nauraa. Kirvesmiehenä Leino ehti olla kaupungilla 20 vuotta. Ennen tuota pestiä Leino tienasi leipänsä puuseppänä naantalilaisessa Luotosten veljesten puusepänverstaassa. Siellä Leino pääsi naputtelemaan sohvarunkoja esimerkiksi huonekaluliike Ruolan sohviin. Myös lähialueen omakotitalojen ikkunat ja ovet kulkivat usein Leinon taitavien käsien kautta, sillä 50-70 -luvuilla rakentaminen oli Naantalissa melko vilkasta. Kaupungin kirvesmieheksi Leino ajautui siten, että kun hän oli telonut parin sormensa pään ja oli siitä sairaslomalla, hän kävi vaan kysymässä, olisiko kaupungilla tarjota hänelle töitä. Leinon isä kun jo oli ollut kaupungilla rakennusmiehenä, niin hän tiesi, mitä se homma on. Puusepän töitä ei ollut, mutta kirvesmieheksi hänet palkattiin. – Muistan, miten ensimmäinen työ oli 20 asteen pakkasessa talvella jään päällä Killan edessä sijainneiden vierasvenelaitureiden kunnostaminen. Ulkotyö oli minulle uutta, mutta kyllähän se sitten alkoi sujua. Toinen muisto tulee mieleen Karvetinpuiston kasvihuoneen rakentamisesta. Työnjohtaja ei omien sanojensa mukaan tajunnut mitään ohjeista, ja paikalle oli tuotu vain pitkiä teräspalkkeja. Kävimme sitten Liedossa katsomassa, miten samanlainen rakennelma oli tehty. Pätkimme palkit oikean mittaisiksi ja saimme aikaan hienon kasvihuoneen, vaikka selän takana kävi moni touhuja katsomassa ja ihmettelemässä, ettei siitä mitään tule, Leino muistelee. Leinon taitavien käsien tuloksena ovat syntyneet muun muuassa iso hyllykkö kaupungintalolle sekä Maijamäen opetuskeittiön yli 200 kaappia. Samoihin aikoihin, kun Leino siirtyi puusepästä kirvesmieheksi, hän jäi myös kolmen lapsen yksinhuoltajaksi. Silloin oli melko tavatonta Naantalissa, että mies on lasten huoltaja. – Kyllä sitä sai sossulle silloin selitellä. Mutta kaikki meni lopuksi hyvin, lapset kasvoivat täysi-ikäisiksi ja muuttivat pois, Leino sanoo. Leinolla on 2 poikaa ja yksi tytär, 2lastenlasta sekä 5 lastenlastenlasta. Nykyisen puolisonsa Leino löysi tanssilavoilta 80-luvun alussa. Kaupunginhallituksessa hän ehti istua 2 vuotta, joista toisen hallituksen varapuheenjohtajana. Tästä pestistä Leinolle kehkeytyi niin kova stressi, että jalkojen liikuntakyky meinasi mennä. Leino jätti politiikan saman tien ja sai pari vuotta kestäneen lääkityksen, joka palautti liikuntakyvyn lähes ennalleen. Enää 85-vuotiaana ei Leinolta voltti onnistu ja kuperkeikastakin pitää kuulemma miettiä, miten pääsee helpoiten ylös. Nuorena hän kuitenkin harrasti yleisurheilua 15 ikävuodesta 22 vuoteen kilpatasolla pikajuoksussa. Meriittilistalla on jopa ammattikoulujen Suomen mestaruus 100 metrillä. Sen jälkeen urheilu on painottunut enemmän omaan kuntoiluun.