Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Toimintaan ja kaunottariin keskittyvät työt ovat Carola Koskisen ominta alaa - Naantalilaiskuvittaja jännittää, milloin hän pääsee tekemään oman versionsa pyhästä Birgitasta

Carola Koskinen , 50, perusti alkukeväästä Pretty Lines -yrityksen. Hän suunnitteli kiertävänsä harrasteajoneuvomessuilla ja markkinoivansa maalauspalveluaan. Koronan myötä ne peruttiin. Koko unelma meinasi sortua. Enää tilanne ei vaikuta lainkaan yhtä synkältä. Poikkeuksellisesta kesästä huolimatta Koskiselle on riittänyt töitä. Eikä ihme, sillä toista hänenlaistaan taiteilijaa saa hakea. Koskinen tuumaa, ettei hän istu perinteisiin sukupuolistereotypioihin - ei ainakaan taiteentekemisen tai intohimojen suhteen. – Pidän autoista, moottoripyöristä, lentokoneista ja maalaan sekä kaiverran metallille ja lasille. Naantalin Kirkkopuistossa tehtyyn haastatteluun Koskinen toi kehystämättömiä ja osin vielä keskeneräisiä töitään. Valmiit työt ovat lasin takana, mikä vaikeuttaa niiden valokuvaamista ulkosalla. Mustavalkokuvat vanhempien nuoruudesta herättivät vintage-innostuksen Koskinen nimittää itseään custom culture -taiteilijaksi. Ennen kaikkea hän on kiinnostunut 1940- ja 1950-luvuista. Innostuksensa Koskinen toteaa kumpuavan vanhempiensa, Ritva ja Taisto Palosen , nuoruusaikaisista mustavalkokuvista. – Siis niistä, joissa eletään kellohameiden ja moottoripyörien aikaa. Koskinen tuumaa saaneensa taiteilijakärpäsen pureman verenperimänä. Ritva-äiti teki taidemaalarin ja graafikon töitä, Taisto-isä oli teollinen muotoilija. Seitsenhenkisessä turkulaisperheessä Elvis oli kova juttu. Perheen pojilla oli myöhemmin omat amerikanrautansa. Koskinen kertoo samaisen hengen periytyneen hänen 19-vuotiaalle pojalleen, joka on niin ikään kova musiikkimies ja Cadillac-harrastaja. Työuransa Koskinen aloitti aikuisuuden kynnyksellä mainostoimistossa AD-assistenttina. Tämän jälkeen hän työskenteli lähes 20 vuotta multimediaan keskittyneenä kuvittajana. Hänen pääasiallisena tehtävänään oli perehtyä oppikirjojen hahmoihin ja siirtää ne elämään kirjoja tukevien CD-romppujen peleihin ja harjoituksiin. Oppimateriaalien kuvittaminen tuntui Koskisen mielestä välillä liukuhihnatyöltä, joskin mielekkäältä sellaiselta, koska piirrettävät hahmot vaikuttivat oppimistuloksiin. – Jäljensin niin paljon hahmoja, että minusta tulisi luultavasti erinomainen taideväärentäjä, hän vitsailee. Volvon oven myötä autojen pariin Uutta suuntaa Koskinen haki koriste-erikoismaalarin opinnoista. Käänteentekeväksi muodostui Turun Ammattiopistosäätiön omistama vuosimallin 1966 Volvo Amazon, jonka etuoven taideteos on Koskisen käsialaa. Siinä on reipashenkinen entisaikojen ruiskumaalari ja teksti Samuel's TAO Garage. Koskinen tuntee automaalauksen teorian ja käytännön, mutta tavanomainen pintamaalaus ei ole hänen juttunsa. Mieluiten hän keskittyy koristemaalauksiin ja ennen kaikkea kuviin. Autoihin maalattavilla teksteillä on Koskisen mukaan omat erityistaitajansa. – Vaikka tykkään tehdä pientä piperrystä, olen silti vähän suuruudenhullu. Jos joku tilaa rekka-autoonsa custom culture -henkisen koristemaalauksen, Koskinen lupaa tarttua työhön enempiä empimättä. Sellaista odotellessa hän on luvannut koristemaalata vuosimallin 1939 Fordin. Työtilassa soi usein rautalanka Mitä custom culture oikein tarkoittaa? – Se on sekoitus eri vuosikymmenten nuorisokulttuurien alalajeja, joita yhdistäviä tekijöitä ovat amerikkalaiset autot, moottoripyörät, vaatemuoti ja hiustyyli sekä taiteessa straippaus, lettering ja retrohenkinen kuvallinen ilmaisu, Koskinen vastaa. Työskennellessään Koskinen kuuntelee yleensä teemaan sopivaa musiikkia, monesti rautalankaa ja tanssahtelee. – Kaverit sanoivatkin, että jos Caro ei joraa, sitten on jokin pielessä. Ammattikuvittajana Koskinen tekee kunkin työn asiakkaan toivomalla tyylillä. Parhaillaan hänellä on kesken kirjan kuvitus. Sen lisäksi kotoa löytyvässä työhuoneessa on kehitteillä paitagrafiikoita ja logoja. Syntyisikö sinulta maalaus Birgitan yöhön? – Birgitta-teosta minulta ei ole vielä pyydetty, mutta mielelläni sellaisen tekisin, omalla tyylilläni. Kotikaupungissaan Koskista kiehtoo vuodenaikojen erilaisuus. Talvi on unelias ja kesällä vipinää riittää. Naantalissa hän haluaisi vetää nuorille vapaamuotoisia piirustuspiknikkejä, joissa kannustettaisiin ja autettaisiin eteenpäin.