Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kummia ilmiöitä ruokasoodalla ja etikalla - Harrastetakuu toi alakoululaisille tiedekerhon

Painavaksi pullistuva ilmapallo, pöntöstä kerättyjä bakteereja, värinsä vaihtava neste, laskuvarjon varassa leijuva raaka kananmuna. Jännältä kuulostavat Kuparivuoren koululla maanantaisin kokoontuvan alakoululaisten tiedekerhon aiheet, ja tunnin mittainen alkuillan kokoontuminen sujahtaa ohi nopeasti. Kuparivuoren koulun oppilas Peppi Kaitaniemi pitää kerhoa kivana, ja kertoo oppineensa vaikkapa siitä miten aineet sekoittuvat. – Helppo esimerkki: Saippuaa ja vettä sekoitetaan, siitä tulee sellaista, mistä voi puhaltaa kuplia. Tämän viikon kerhossa pullistuivat ilmapallot mutta eivät puhaltamalla - ainakaan ei olisi pitänyt. Kerhon ohjaajat, Turun yliopiston neljännen vuoden biologian opiskelijat Aliisa Wahlsten ja Paula Rasila jakoivat osallistujille ruokasoodaa eli emästä, etikkaa eli happoa, lasisen koepullon sekä ilmapallon. Yksi pareina työskentelevistä kaksikoista oli Kuparivuoren 4.-luokkalainen Thomas Brown ja Merimaskun koulun 6.-luokkalainen Aarre Kettula . Ohje oli, että palloon ei puhalleta vaan sinne kaadetaan ruokasooda. Thomas kuitenkin puhalsi, ja sitten pallo lensi pois. Siitäkin tuli oppia, sillä ohjaaja-Aliisa sai syyn tiukasti kertoa, että laboratoriotöissä noudatetaan ohjeita tai on vaarassa joutua pois. Etikan pojat kaatoivat pulloon, ja sitten ruokasoodailmapallon suu venytettiin pullonkaulan ympärille. Kun pallon sisältö valutettiin pulloon, pallo alkoi pullistua. Ilmiö selitettiin sillä, että happo ja emäs sekoittuessaan neutraloivat toisensa, mistä syntyi hiilidioksidia. Hiilidioksidi puolestaan täytti pallon, ja ilmaa painavampana hiilidioksidi teki pallosta raskaan. – Mä tiesin mitä tapahtuu! riemuitsi Aarre. Harrastetakuu Alakoululaisten tiedekerho on yksi niistä ideoista, joita kaupungilla helmikuussa aloittanut projektisuunnittelija, rymättyläläinen Susanne Nummelin sai kiertäessään keväällä Naantalin kouluissa kysymässä, mitä toiveita näissä olisi erilaisista kerhoista tai toiminnoista. Alakouluista hän sai viestiä, että erilaiset tieteet kiinnostaisivat. Nummelin työskentelee Naantalissa opetus- ja kulttuuriministeriön tukeman harrastetakuun parissa. Se rahoittaa kuntiin matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia, joiden tarkoitus on löytää harrastus jokaiselle lapselle ja nuorelle. Erilaisia harrastetakuutoimintoja on nyt syksyllä yli 20, esimerkiksi tanssikerhot Rymättylän ja Velkuan kouluilla, sirkus Lietsalan koululla, keilailukurssi yläkouluikäisille tai ponipäivä. Tiedekerhon toteuttamiseksi Susanne turvautui netin hakukoneeseen. – Se oli täysin uppo-outo alue. Googlailin. Susanne löysi Turun yliopiston Luma-keskuksen . Se järjestää toimintaa, joka tukee matematiikan, luonnontieteiden ja teknologian oppimista. – Tämä on ensimmäinen koulu mihin koskaan on tultu. Normaalisti pidetään tiedekerhoja ja tiedesynttäreitä, kertoo ohjaaja Aliisa, neljännen vuoden biologian opiskelija ja naantalilainen. Kun Lumassa kysyttiin, kuka voisi lähteä Naantaliin, lukkarinrakkaudesta kotikaupunkiin Aliisa oli heti valmis. Tiedekerhon kuudesta kokoontumisesta on takana kolme. Aiemmin on tehty esimerkiksi happo-emäs-tulivuori, kasvatettu bakteereita, joita oli otettu vaikkapa iholta ja vessanpöntöstä ja luotu ei-newtonilaista nestettä. Tämän viikon maanantaina jatkettiin mustikkavärillä maalattujen kartonkikorttien käsittelyä. 4-luokkalainen Roope Ketola käytti etikkaan kastettua sivellintä. – Piirsin ukon etikalla, väri muuttuu pinkiksi, Roope huomasi. Ruokasoodaa sivelemällä mustikkaväri puolestaan vaihtuu turkoosiksi. – Tämmöiset ei ole vanhastaan tuttuja. Siksi lähdin mukaan, että mua kiinnostaa kaikki tiede, kertoo Roope. Ohjaaja-Paula kertoo, että Luman tiedekerhoissa on tarkoitus tehdä kivoja juttuja. – Jotta lapset innostuisivat siitä, mitä tiede voi olla. –--- 6.11. kello 9.07 artikkelista poistettu maininta tanssikerhosta Merimaskun koululla. Se on lopetettu osallistujien vähäisyyden takia.