Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Naantalin vanhasta Terveystalosta ja muustakin

Keittiömme ikkunasta katselen päivittäin Naantalin vanhaa terveystaloa, johon liittyy myös omakohtaisia muistoja ja jonka kohtalosta olen pitkään – monen muun tavoin - ollut huolissani ja viimeisimmät tiedot sen kohtalosta kuultuani myös todella pettynyt. Mielestäni terveystalon purkupäätös kertoo päättäjien arvomaailmasta, heidän huonosta historiantajustaan. Olisi ymmärrettävä, kuinka tärkeitä eri-ikäiset rakennukset ovat viihtyisän ja ilmeikkään kaupunkikuvan muodostumiselle. Googlasin Joensuun kaupungin sivuilta Naantalin terveystaloa pari vuotta vanhemman rakennuksen, Joensuun Gävlenlinnan päiväkodin. Molemmat on suunnitellut maineikas arkkitehti Bertel Saarnio (1912 - 1969). ”Päiväkotimme on Joensuun vanhin: keväällä 2019 vietämme jo 70-vuotisjuhlia. Vanha rakennus luo oman kodikkaan tunnelmansa.” Vallis Gratiae yritti Kun jo muutama vuosi sitten näytti siltä, että huonoon kuntoon päästettyä terveystaloa mahdollisesti odottaisi purkaminen, lähetti Vallis Gratiae -yhdistys kaupungille vetoomuksen sen säilyttämiseksi. Naantalin kaupungin ja kummikaupunki Vadstenan sekä Naantalin maalaiskunnan yhteisesti aikaansaaman, ajalleen tyypillisen rakennuksen säilyttämistä puolsi myös Turun museokeskus. Purkamisen puolesta on vedottu paitsi hankaliin rakenteisiin, myös korjauskustannuksiin. Olen ymmärtänyt, että vanhojen rakennusten korjaamiseen perehtyneiden asiantuntijoiden mielestä talo olisi ollut korjattavissa. Onko asiantuntevaa vertailua uuden rakentamisen ja vanhan rakennuksen korjaamisen kustannuksista tehty? Naantalin historiallinen kaupunkikuva muuttuu kiihtyvällä tahdilla. Uskon, että tämänkin talon purkaminen saattaa joskus kaduttaa. Esimerkkejä löytyy. Samanlaista ymmärtämättömyyttä päättäjien taholta osoittaa myös Ruonan yhdystien varrelle osittain konsulttityönä tehty kaavamuutos, joka vuoden 2018 ”Nastan” nro 1:n mukaan ”luo edellytyksiä elinkeinotoiminnan kehittämiselle”. Tämän seurauksena kaupallisiin tarkoituksiin uhrataan osa Koivulan mäkenä tunnettua hienoa, luonnonvaraista metsäsaareketta. Paikka tunnetaan myös nimellä Tallipuisto. Varmaan monet naantalilaiset ja ehkä päättäjätkään eivät tiedä, että siellä sijaitsi 1900-luvun alussa urkujenrakentaja Karl Gustav Wikströmin Koivula-niminen urkurakentamo. Se jouduttiin purkamaan jo muutama vuosi perustamisen jälkeen Wikströmin menehdyttyä keuhkotautiin. Urkurakentamon jäänteitä on vielä näkyvissä. Aiheesta voi lukea vuonna 2011 ilmestyneestä julkaisusta Naantalin kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta Ailostennniemeltä Maskuun. Paikalle tulisi saada urkurakentamosta kertova opastaulu. Myös Viluluotoon tulisi saada vastaava siellä sijainneen terveyslähteen ja kaivohuoneen sekä vanhan prännin raunioiden lähelle. ”Koivulaan ei saa koskaan rakentaa” Eräs keskustelukumppanini kertoi edesmenneen ja suuresti arvostamani Paavo Pensamon painokkaasti ilmaisseen, että Koivulaan ei koskaan saa rakentaa. Se oli tärkeä paikka Paavolle, jonka isä toimi aikoinaan tallimiehenä Karvetin tilalla. Kolmilapsinen perhe asui Koivulan ja hevoshaan lähellä Harjula-nimisessä mökissä. Uskon vilpittömästi, että sosiaalisesta mielenlaadustaan tunnettu Paavo ajatteli myös hänelle rakkaan Koivulan lähiympäristöön rakennettujen talojen asukkaita. Mm. heidän vetoomuksensa ja myös Jarkko Kanervan vetoomus arvokkaan metsikön säilyttämisen puolesta on julkaistu tässä lehdessä. Lammasluodon metsäsaarekkeen kohtalo on kuulemani mukaan vielä auki. Onneksi. Uusin kaavamuutosehdotus koskee Kailoa, jonka yleistä virkistyskäyttöä ollaan rajaamassa. Nähtäväksi jää mitä seuraavaksi. Naantalin vetovoima perustuu historiaan ja luontoon. Näitä tulisi vaalia. Leena Mattila Naantalin toinen kaupunginlääkäri vv. 1967-1969