Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Jylisevä Chevy Van on raisiolaisen Olli-Pekka Ahvenaisen toinen olohuone

Kun pienestä pitäen on jotakin asiaa halunnut, 60 ikävuoden kynnyksellä on Olli-Pekka Ahvenaisen mielestä aika ryhtyä nauttimaan haaveesta. Hänen lapsuudessaan Turun kaduilla liikkui suuria amerikanrautoja takseina ja oli joukossa jokunen pakettiautokin. Niiden poikkeuksellinen ääni kiehtoi pikkupojan mieltä. Siinä oli yhtä aikaa jyhkeyttä, pehmeyttä ja papatusta. Isolohkoisen moottorin jyly on niin viehättävää kuultavaa, että Ahvenainen on valinnut sen jopa kännykkänsä soittoääneksi. – Poikamaista hassuttelua tämä on, koko juttu, mies tuumaa ja katsahtaa ohjaamossa olevaa pientä Chevy-leikkiautoa. Se on hänen pojanpoikansa lelu. Pappa ja papan Chevy ovat lastenlasten suosiossa. Kesäisin harrasteauto on piilopirtti, johon pappa ja lapset tekevät toisinaan pedin ja viettävät seikkailuhenkisen yön. Olennaista Chevy Van -kulttuurissa on autojen rakentelu ja tapaamiset. Olli-Pekka Ahvenainen kuuluu kalustovastaavan tittelillä Aura Van Clubin johtokuntaan, jossa on muitakin raisiolaisia. Ahvenainen kertoo joidenkin harrastajien rakentavan Chevynsä talven aikana aina uuteen uskoon. Autossa riittää pientä laitettavaa, mutta niin riittää Taivassalossa olevassa mökissäkin. Siksi Ahvenainen rakentelee autoaan maltillisesti. Vuosimallin 1983 Chevrolet Chevy Van siirtyi Ahvenaisen omistukseen 2015. Sitä ennen se oli kunnostettu läpikotaisin ja muutettu kuormajuhdasta harrasteajoneuvoksi. Voimanlähteenä on 6,2-litrainen V8-diesel. Sen pakoputkistossa ei ole ainuttakaan vaimennuspönttöä. Toistaiseksi katsastusmiehet ovat suhtautuneet ratkaisuun ymmärtäväisesti hymyillen. – Meteli on melkoinen, kun inssi polkaisee päästömittauksissa kaasun pohjaan. Siinä peltihallin seinät rämisevät. Auton sisällä on häivähdys harrikkamaista tunnelmaa, etenkin pienillä nopeuksilla. Vauhdin kasvaessa Chevy hiljenee. Papatus jää taakse ja ohjaamon täyttää tasainen humina. Kulutuskaan ei maantiellä päätä huimaa. Kun vakionopeudensäätimen asettaa 80–90 km/t tuntumaan, dieseliä palaa noin seitsemän litraa sadalla kilometrillä. Ohjaus on vahvasti tehostettu. Auto kulkee vakaasti, kunhan antaa käsien levätä kyynärnojilla ja pitää kevyesti kiinni ratista. Sivutuuli on ilmiö, johon Ahvenainen suhtautuu kunnioituksella. Se heiluttaa reilun 3 000 kilon painoista autoa vaarallisestikin, ellei kuljettaja osaa pitää varaansa. Entiseksi kuormajuhdaksi Chevyssä on runsaasti herkkuja. Ilmastointi on tosin karsittu jossain vaiheessa pois. Sähköikkunat tekivät tenän viime kesänä, kun Olli-Pekka Ahvenainen ja hänen vaimonsa Sirpa Ahvenainen olivat pahimpaan helleaikaan taipaleella. Onneksi ilmavirtaa haukkaavat sivuikkunat saa käsipelillä auki. – Todennäköisesti sähkömoottorien hiilet menivät loppuun, Ahvenainen kertoo. Ovirakenteisiin kätkettyjen sähkömoottorien huoltaminen on työläs urakka. Sen sijaan moni muu huoltokohde on kohtalaisen helposti saavutettavissa, kunhan auton saa vaan nostettua. Useimmat kulutusosat ovat siedettävissä hinnoissa ja niiden saatavuuskin on hyvä. – Satasten sijaan puhutaan yleensä kympeistä, omistaja tarkentaa. Kokoontumisissa Chevy-harrastajat saattavat ajaa autonsa piiriin, kuten vankkurimiehet lännenleffoissa. Kuljettajan ja apukuskin tuolit ovat nojatuoleja. Ne voi kääntää ympäri ja autoihin voi perustaa rupattelupiirejä. Tavallisimpia jutunaiheita ovat teknilliset pulmat. Yleensä kööristä löytyy aina joku, jolla on tarvittava varaosa. Sirpa Ahvenainen on tehnyt työkseen autojen istuinsuojia. Hänen taidokas kädenjälkensä näkyy Chevyn sisustuksessa. Esimerkiksi takapenkin verhoilu, ikkunaverhot, koristeköydet ja siellä täällä tuikkivat pikkutimantit ovat hänen käsialaansa. Auton takaosan ikkunat muistuttavat ennemminkin talon ikkunoita kuin pakettiautojen littanoita ruutuja. Yhden ikkunan alla on Ahvenaisen autossa sähkötakka ja sen vieressä on jääkaappi. Takka on kätevä kokoontumisissa. Tunnelman lisäksi se tuottaa lämpöä. Ahvenaisen ihailema kotka näkyy sisustuksessa siellä ja täällä. – Vielä kun saisi puupinnan kattoon ja siihen vaikkapa valokuitunauhoilla toteutetun kotkan, mies haaveilee.