Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Senegalin opein läpi elämän - Aika lailla rennosti

Diakoniatyöntekijä Mariitta Pentti , 64, tykkää puutarhatöistä, mutta hän sanoo laiskuuden rupeavan välillä vaivaamaan. Häneltä on kysytty, miten hän saa aikansa kulumaan nyt kun hän on jäänyt eläkkeelle. – No jos tänään nypin yhden rikkaruohon ja huomenna voin nyppiä toisen, Pentti kertoo vastanneensa. Aika rennolta vaikuttaa Pentin asenne. Haastavampaa, ei vaikeampaa Eläkkeellejäämisjuhla Raision seurakunnassa oli Pentille sunnuntaina. Hän työskenteli siellä diakoniatyöntekijänä vuodesta 2003. Hän oli vapaaehtoistyön työvastaava mutta pari viime vuotta vanhustyössä työkierron takia. – Diakoniatyö on aika paljon muuttunut 15 vuodessa - haastavammaksi, ei vaikeammaksi. Meidän yhteiskuntamme on sen aiheuttanut, katsoo Pentti. Hänen mukaansa yhteiskunta yrittää siirtää ihmisten ongelmia kirkolle ratkaistavaksi. – Me olemme paljon joustavampia, emme byrokraattisia. Koetamme hoitaa ihmistä kokonaisuutena, emme siirtää luukulta luukulle, vertaa Pentti. Hän haluaa kuitenkin korostaa, että yhteistyötä tehdään. Pentti sanoo, että nykyään on selvästi enemmän kuin aikaisemmin moniongelmaisia, siis sellaisia joilla on niin mielenterveys- ja talousongelmia kuin työttömyyttä ja sairauksiakin. Diakoniatyössä päätehtävä on henkinen ja hengellinen auttaminen, ja sielunhoidolliset keskustelut ovat niiden yksi keino. Konkreettista apua annetaan budjetin puitteissa. Ihmisten auttaminen voisi olla henkisesti raskasta, mutta Pentille se ei ole sitä. – Rukoilen ihmisten puolesta ja annan asian Jumalan hoidettavaksi. en ota niitä taakkoja itselleni. Monen kanssa rukoillaan yhdessä. Asiakkaita on laidasta laitaan: on nuorempia ja vanhempia, on perheitä. 10 vuotta lähetystyötä Mariitta Pentti (os. Lamppu) syntyi Mynämäellä 1954. Hän valmistui Porin diakonissalaitokselta sairaanhoitajaksi ja diakonissaksi 1979. Hän tunsi vetoa lähetystyöhön, ja Suomen lähetysseuran lähetyskurssin käytyään hän teki sitä 10 vuotta. – Koulussa olin aina ihaillut Ranskaa. Sanoin lähetysseuralle, että haluan Senegaliin, Pentti kertoo. Sinne hän pääsi opeteltuaan ensin ranskan kieltä Ranskassa, ja Senegalissa hän opetteli lisäksi sikäläisen sererin kielen. Runsaat 20 vuotta myöhemmin serer ei enää ole vahvana päässä, mutta itse Senegal muutti Pentin pysyvästi. – Opin itsestäni, että en minä olekaan niin hirveän kiva ihminen. Opin antamaan itselleni anteeksi ja rakastamaan itseäni. Kieliä opin. Se oli kasvamista. Suuri muutos voi tulla kun menee vieraaseen kulttuuriin. Katson nyt eri lailla maailmaan. Olen hyväksyvämpi asioitten ja ihmisten suhteen. – Toivoa on aina, sanoo Pentti ja huomaa sitten että lausahdus sopii hänen motokseen. – Asioilla on tapana järjestyä. Aina kun muistaa antaa sen toivon ihmiselle: katsotaan mitä voidaan tehdä. – Ihmiset tarvitsevat iloa ja toivoa. Senegalilaiset osaavat iloita, osaavat antaa, vaikka asuisivat olkimajoissa ja syövät aamulla puuroa eikä illan syömisistä ole tietoa. Kun antaa ilolla ja vähästään, niin ei joudu itsekään kärsimään puutetta. Suomeen ja naimisiin Suomeen 1990-luvun alussa palattuaan Mariitta Pentti meni naimisiin 1993, ja Luonnonmaan Kultarannassa perhe on asunut vuodesta 1995. Mies Yrjö Pentti on yrittäjä, Nina , 25, ja Joakim , 22, ovat muuttaneet pois, mutta Ester , 17, opiskelee kotoa käsin Raision lukiossa kaksoistutkintoa, toisena osana lähihoitaja. Lapsenlapsia Pentti toivoo vielä joskus saavansa, mutta eläkkeellä hän joka tapauksessa jatkaa Naantalin terveyskeskuksen vuodeosastolla sairaanhoitajan keikkatöitä, joita hän on siellä tehnyt 1980-luvun alusta lähtien. Mariitta Pentti miettii elämäänsä ja päällimmäiseksi nousee kiitollisuus. – Seurakuntajaksosta olen toisi kiitollinen. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla terve ja pystyy vielä tekemään töitä ja keikkaa. Haluan olla avoin, en hirveästi olla menneessä vaan tässä hetkessä ja olla utelias uudesta päivästä. Mitä ihanaa onkaan huomenna tulossa?