Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Ratsujousiammunta vaatii tasapainoa ja tarkkuutta – Raisiolainen Anni Jauhiainen nappasi voiton Puolassa

Raisiolaisen Anni Jauhiaisen elämä pyörii hevosten ja jousiammunnan ympärillä. 21-vuotias Jauhiainen aloitti ratsastusharrastuksen noin 10 vuotta sitten. Kun hänen ratsastusopettajansa harrasti ratsujousiammuntaa, Jauhiainen kiinnostui siitä itsekin. 4 vuotta sitten hän päätti hankkia itselleen jousiammuntavarusteet ja opetella ratsastuksen lisäksi ampumaan jousipyssyllä. Ratsun selässä pysyminen vaatii jo taitoa sekä vuosien opettelua. Kun siihen yhdistetään jousiammunta, yhtälö kuulostaa melko mahdottomalta. Toki kautta aikain Robin Hoodit ja muut soturit ovat ampuneet nuolia hevosen selästä. Yleensä ampuminen on kuitenkin tapahtunut pysähtyneen hevosen selästä, laukkaavan hevosen selästä ammutut nuolet ovat lennelleet epätatarkasti mihin sattuu. Jauhiainen on neljän vuoden kuluessa harjoitellut itsensä mestariksi ratsujousiammunnassa. Viimeisin voitto kansainvälisissä kisoissa tuli viikonloppuna Puolassa, jossa hän pesi muut kanssakilpailijat, joita oli Puolasta, Sveitsistä ja Espanjasta yhteensä 24. Viime vuoden Jauhiainen käytännössä asui ulkomailla kisaten 9 eri kisassa ja matkustaen 12 maassa. Koronan vuoksi kilpailukausi on suurimmaksi osaksi peruttu, joten Jauhiainen palasi Suomeen kesäkuussa harjoittelemaan ja opettamaan muita lajissa. Vaikka ratsujousiammuntakisoissa ei tarvitse omaa hevosta kuskata mukana, lajin kustannukset vievät kaiken, minkä Jauhiainen ehtii työssään tienaamaan. Ratsujousiammuntaan tarvitaan ratsu ja perinteinen käsin viritettävä jousipyssy, ilman apuvälineitä kuten nuolihyllyä tai tähtäintä. Lajissa ratsastaja ampuu nuolia hevosen selästä käsin hevosen laukatessa eteenpäin. Ratsujousiammunnassa tarvitaan hyvää ratsastustaitoa, hevosmiestaitoja ja ampumatarkkuutta. Eri välimatkoilla oleviin tauluihin ammutaan hevosen selästä jalustimilla seisten ilman, että käsillä pidetään hevosesta tai ohjaksista kiinni. –  Kädet tarvitaan siihen ampumiseen. Laukattava matka seistään jalustimilla omassa tasapainossa, eikä jaloilla tule puristaa hevosta liian tiukasti. Vain tietyissä kisaradoissa, kuten yleensä kisojen viimeisenä päivänä kisattavassa metsästysradassa, joudutaan vuorottelemaan ampumisen ja hevosen ohjista ohjaamisen kanssa, kertoo Jauhiainen hevosen hallinnasta. Parhaimmat ampujat ampuvat jopa nuolen jopa alle kahdessa sekunnissa. Jauhiainen laskee, että 90 metrin ratamatkalla hän ampuu 14 sekunnin aikana 5-6 nuolta. Kansainvälisissä kisoissa kisataan yleensä 3 päivää, joita edeltävä päivänä tapahtuu hevosten valinta. Kisa alkaa usein torniradalla, mikä tarkoittaa rataa, jossa ratsukko laukkaa viistosti kohti 45 metrin päässä häämöttävää maalitornia ja ampuu nuolia siihen. Ampuminen jatkuu vielä ratsukon ohitettua tornin. Toisena päivänä kilpaillaan Raid track, missä myös laukataan suoraa rataa, mutta tauluja on useita ja ne ovat 7-8 metrin päässä radasta. Kolmantena kisapäivänä on vuorossa metsästysrata, jonka pituus vaihtelee muutamasta sadasta metristä useaan kilometriin. Sen varrella maalitauluja voi olla lähes missä ja millä korkeudella vaan. Rataan kuuluu mutkia, mäkiä ja esteitä. – Joskus saattaa joutua ampumaan nuolia jopa esteen yli hypätessä, sanoo Jauhiainen. Vaikka maailmalla monissa maissa ratsujousiammunta on enemmän kulttuuri- ja historiasidonnaista toimintaa, Jauhiaiselle se on täyttä urheilua. Hän toivookin, että jonain päivänä laji olisi olympialaisissa. Jauhiainen on vasta 21-vuotias ja lajin kokeneet huiput maailmalla ovat 30-50 -vuotiaita. Niinpä Jauhiaisella on edessään vielä monta kymmentä hyvää kilpailuvuotta. – Niin ainakin toivon ja huipulle tähtään. Pyrin harjoittelemaan 5-7 kertaa viikossa. Harjoitukset kestävät kerrallaan 1-2 tuntia riippuen siitä, mitä teen, laskeskelee Jauhiainen. Ratsujousiammunnan lisäksi hän harrastaa ja opettaa akrobaattista temppuilua hevosen selässä. Sen liikkeet poikkeavat hieman Suomessa enemmän tunnetusta vikellyksestä. Ratsuina ratsujousiammunnassa voi käyttää poneja, puoliverisiä tai oikeastaan millaisia hevosia tahansa, jotka on totutettu lajiin. Jauhiaisen suosikkeja ovat urheilulliset ja pirteät puoliveriset. Kisajärjestäjillä on yleensä tarjolla vuokralle erilaisia ja -kokoisia poneja ja hevosia, koska kilpailijatkin ovat eri kokoisia. Kilpailla voi myös omalla hevosella, mutta Jauhiaisen mielestä on helpompaa ja halvempaa matkustaa ilman omaa hevosta. Eksoottisin kisakokemus hänellä on ollut viime vuonna käyty kisa Mongoliassa. Myös Malesian ja Etelä-Korean kilpailureissut ovat jääneet Jauhiaisen mieleen.