Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kohtaaminen lounasjonossa ja ekstrana jälkikirjoitus

Sattui semmoinenkin juttu, että viranhaltija huomasi takanaan lounasjonossa paikallislehdestä tutun miehen. ”Se on toimittaja, ota kaksinkertainen hinta!”, hän ohjeisti kassaa. Tällaiset tilanteet ovat viuhahtavan nopeita ja vaativat äkkäyshoksottimia, jos haluaa onnistuneesti lohkaista takaisin. ”Hän ei taida pitää toimittajista”, koetti paikallislehden toimitsija. Sen vastauksen oli vilauksessa ehtinyt värittää vuoden tai kahden takaa ponnahtanut muistikuva viranhaltijan pahastumisesta eräästä lehden ratkaisusta. Ei ollut napakymppi se vastaus. Toinen näytti harmistuneelta ja sanoi, että kyllä huumorintajua pitäisi vähän olla. Siihen ei käy vastaan väittäminen. Toisaalta voi myös sanoa, että ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Vain sekunteja myöhemmin mediahenkilö, tennistäkin harrastanut, tajusi, mikä olisi ollut napakka vastalyönti: ”Kaksinkertainen? Ei, toimittajalta pitää ottaa vähintään kolminkertainen hinta!” Sanailijat olisivat olleet tyytyväisiä, ja sitten olisi vaihdettu kannustavia hymyjä: ”Aika poikia ollaan!” Sen sijaan kohta, kun jo istuttiin vastakkaisissa pöydissä päivän ateriaa jauhamassa, koetettiin paikkailla epäonnistumista katsekontaktein ja hyväntahtoisin nyökyttelyin. Lehtitoimitsijan puolustukseksi on sanottava, että jos on ollut paikalla silloin kun jaettiin kyniä, niin ei kannata olettaa… - Olettaa mitä? (Keksi tähän jotain nokkelaa huomenna!!!) Sitten sattui semmoinenkin juttu, että asukas seisoi kerrostalon aidatun pihan perällä Mazdansa vieressä ja hönki tupakansavua. Ilmeisesti hän oli lähdössä, mutta rappukäytävän eteen jätetty kartano-Volvo tukki poistumisreitin. ”Olekko jääny jumiin?” ”Oleh”, naurahti mies huolettoman oloisesti. Sen ”h”:n erotti selvästi. Muuta ei puhuttu, ja siihen mies jäi odottelemaan, rauhallisena. Varttitunnin päästä mies seisoi edelleen autonsa vieressä, nyt kärttyisänä. Sanoi ei tietävänsä kenen Volvo on. ”Tämmöistä on ennenkin tapahtunut”, hän manasi. Samassa rapun ovi hitaasti avautui, ja ulos astui partainen kolmikymppinen. Hänen takanaan näkyi pesukone. Pulma oli ratkeamassa, eikä ollut halua jäädä kuuntelemaan. Jälkikirjoitus P.S. Post scriptum. Sattui semmoinenkin juttu, että mediahenkilö, jo julkaistuaan paperilehdessä tämän kirjoituksen, näki jälleen viranhaltijan. Nyt ei vitsailtu, ja tunnelma oli keveä. Kirjoituksesta ei puhuttu. Viranhaltijan ilmeen leppeydestä kynäilijä päätteli, että menneet ovat menneitä. Se tuntui oikein kannustavalta ja mukavalta.