Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Amerikan tytär: ”Mahtavaa, nyt ei tarvitse huolehtia, että äiti kuolee nälkään” - Terri Ruuska sai ruokakassinsa taas keskiviikkona

Ruonassa kerrostalossa asuva Terri Ruuska , 83, käyttää Naantalin ikäihmisille ja muille riskiryhmille koronavirusepidemian takia järjestämää kauppakassipalvelua ja on siitä hämmästyneen ihastunut. Oman kassinsa hän saa keskiviikkoisin kotiovelle. Tilauksensa hän antaa puhelimitse maanantaisin. – Minusta on fantastista, miten kaupunki on ottanut meidät vanhukset siiven alle. Tänään juuri toisen kerran sain kassin Ukko-Pekasta. Minusta se on mahtavaa. Nämä ihmiset, jotka tuovat näitä kasseja ovat aivan ihania. I’m very impressed with the whole program, hän sanoo. Hän on siis hyvin vaikuttunut, kuten hän leveällä amerikankielellään kiittelee. Englannin kieleen lennosta vaihtaminen selittyy sillä, että sodan jälkeen Ruuska 12-vuotiaana Karjalan evakkona muutti vanhempineen Turusta Yhdysvaltoihin. Siellä hän asui 50 vuotta itärannikolla, ensin vuosikymmeniä Connecticutissa ja sitten Floridassa. Miehensä Raimo Ruuskan kanssa hän muutti takaisin Suomeen, Merimaskuun vuonna 2005, ja miehen kuoltua 2013 Terri Ruuska muutti Ruonaan. – Olen hyvin tyytyväinen täällä. Minulla on kivat naapurit. Olen tehnyt ystäviä - kun olen niin hiljainen muutenkin, Ruuska sanoo, eikä Karjalan tyttönä todellakaan tarkoita todeksi sitä viimeisintä kohtaa. – Juuri puhuin tyttäreni Kim Annelin kanssa, joka asuu Amerikassa. Hän on viisissäkymmenissä ja vielä työmaailmassa. Hän sanoi, ettei hän ainakaan ole kuullut, että tällaista programia siellä olisi. Hän sanoi, että mahtavaa, nyt hänen ei tarvitse huolehtia, että äiti kuolee nälkään. ”Yhden kerran päivässä menen kävelemään. Jos en tykkää kävellä, sitten hyppään autoon ja kuntoilutan autoa. Naapurilleen, ikäihmiselle myös, Ruuska sanoo kertoneensa kauppakassipalvelusta. Tämä ei ollut siitä kuullut, ja keskiviikkona naapurikin sai ensimmäisen ruokakassinsa ovelle toimitettuna. Ruuska suuntaa kiitokset luojalle siitä, että hänen terveytensä on kunnossa. – Yhden kerran päivässä menen kävelemään. Jos en tykkää kävellä, sitten hyppään autoon ja kuntoilutan autoa. Yritän syödä hyvin ja pysyä terveenä, mutta suoraan sanoen en kävele tarpeeksi paljon, Ruuska sanoo. Ruuskan arki on mullistunut. Hän kuuluu Naantalin Vanhusten Tukeen, Naantalin Eläkeläisiin ja Naantalin Senioreihin. – Ne kokoukset ovat menneet. Karanteenissa täällä tulee sohvaperunaksi vaikket yritäkään. ”Minä olen aina hupsu, iloinen karjalainen. Kuntosalilla käymisenkin Ruuska on lopettanut. Mutta puhelimia hän käyttää ja sähköpostit kulkevat Amerikkaan ja takaisin. – Tykkään tästä internetistä, enkä tulisi toimeen ilman sähköpostia. Jätin Amerikkaan neljä hyvää ystävätärtä ja heidän kanssaan olen yhteydessä. He ovat samassa kuin mekin, he köpöttävät kotona. Ruuskan mieliala on kaikesta huolimatta korkealla. – Minä olen aina hupsu, iloinen karjalainen. Joka päivä löydän huumoria jostain, ja jos tulee vähän masentunut mieliala jostakin, niin nostan itseni niskasta ylös. Hyvän ystävänsä kanssa Ruuska kertoo käyvänsä kävelyllä. Etäisyys pidetään aiempaa pitempänä. – Mutta ei sillä tavalla kävellä ja pyöräillä kuin ennen, Ruuska sanoo ja toteaa, että onhan ikääkin jo vähän.