Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Marja Hartola vie makumatkalle luontoon - Kauan etsitty löytyi lopulta omalta pihalta

Oman omakotitalon pihalta Raision Tahviossa ja mökiltä Nauvossa on Marja Hartola saanut kerätyksi suuren osan kirjaansa ”Aitoja makuja luonnosta” tarvitsemistaan raaka-aineista. Hartola on kansatieteilijä, joka on erikoistunut ruokakulttuurin historiaan. Hän on myös freelancetoimittaja, joka kymmenen vuotta kirjoitti artikkeleita Metsälehden ruokapalstalle. Niihin pohjautuu hänen aiemmin tänä vuonna julkaistu kirjansa. – Sitten kun itse teen ruokaa, en käytä reseptejä, Hartola tunnustaa. Mutta muille ruokia opastaessa reseptit nyt kerta kaikkiaan ovat välttämättömiä. Ympäri vuoden raaka-aineita luonnosta Kirjansa esipuheessa Hartola kirjoittaa, että Suomen luonto tarjoaa puhtaita raaka-aineita ruokapöytään ympäri vuoden. Hartola esittelee kaloja, riistaa, sieniä, marjoja ja villivihanneksia ja kertoo niiden historiasta ja terveysvaikutuksista. Samalla kirjassa on toistasataa reseptiä. Hartolan omat suosikit ovat keittoja. Yksi syy on oma 2,5-vuotias lapsenlapsi. – Hän tykkää yli kaiken mummin tekemästä kalasopasta. Ei ole väliä mistä kalasta se on, Hartola nauraa. Keitoista Hartolat ovat aina pitäneet. – Mies loimuttaa lohta. Siitä otetaan talteen ruoto ja pää. Niitä käytetään liemeen aina. Iso kattila. sitä syödään monta päivää. Suomalaisesta kalasta saa Hartolan mukaan vaikka mitä herkkuja. – Raakana sen kyllä pitää olla merikalaa, koska järvikalassa on lapamatouhka, Hartola sanoo. Kirjastaan hän nostaa esimerkin sushista suomalaiselle, josta hän rakentanut esimerkkikattauksen kotinsa pöydälle. Siihenkin suomalainen kala kelpaa. Hartola on kansatieteen jatko-opiskelija, ja hän on 1990-luvun alun gradustaan lähtien tehnyt kaikki kirjalliset työnsä ruokakulttuurista. Työ on vienyt häntä luennoimaan ja pitoja pitämään ympäri Suomea. Esimerkiksi Vaasan kaupungin 400-vuotisjuhlassa vuonna 2006 hän piti 1600-luvun juhlat. Hämeenlinnassa hän on pitänyt opettajankoulutuslaitoksella rautakauden pidot ja keskiajan pidot. Raisiossa hän on pitänyt Lutherin pidot yhdessä seurakunnan kanssa. – Suunnittelen ruokalistat, pukeudun aikakauden asuun ja esittelen ruuat. Villiyrttien viidakko Raisioon Hartolat muuttivat 1975 Turusta. Omakotitalon pihalla Hartolalla on villiyrttien viidakko. On vuohenputkea, jota Hartola tosin sanoo löytyvän joka paikasta. On voikukkaa. – Siitä voi syödä kaikki: juuret, varret, lehdet, kukan. Varsinkin keväällä, kun alkaa nousemaan voikukkaa, niin salattiin vaan! Siitä kun ottaa lehtiruodin pois, niin karvaus lähtee. Mesiangervosta, ojien varsilla ja niityillä valkoisena kukkijasta, voidaan käyttää kukat ja lehdet. – Se on luonnon aspiriinia, siinä on salisyylihappoa: poistaa päänsäryt, siitä voi tehdä juomia, leivonnaisten joukkoon, sitä voi kerätä teeaineksiksi - monikäyttöinen. Koivusta Marja Hartola saa mahlaa ja pakuria. Hartola kertoo mahlan varsinkin ennen vanhaan olleen tärkeä hivenaineiden lähde, vaikka se on veden näköistä. Toki hivenaineita sai myös mustikasta, puolukasta, kaalista ja perunasta. Toinen ruokakirja Hartola on aiemminkin julkaissut ruokakirjan. ”Ruokaretki Turun saaristoon” vuodelta 2006 on kylläkin loppuunmyyty. – Minun keittokirjani eivät ole pelkästään reseptikirjoja, niissä on aina jokin tarina. Esimerkiksi pakurikääpää yritin hakea koivuista joka puolelta, ja sitten löysin sen omalta pihalta. Sitä on siellä vieläkin. Pakurista Hartola tekee kahvia ja teentapaista juomaa. Antioksidanttina se on terveellinen. – Murennan sen ja panee veteen kiehumaan. Hartola muistuttaa, että pettukin on havaittu terveelliseksi. Se alentaa kolesterolia. Pettua kerätään männyn kuoresta, ja sitä on aiemmin käytetty leivän jatkeena. – Tuhat vuotta sitten käytetyistä viikinkien paikoista on löydetty petun jäänteitä. Se ei ole pelkästään suomalaista, vaan sitä on käytetty pohjoisella pallonpuoliskolla. – Mökillä olemme kaataneet mäntyjä ja tehneet pettua. Kaikki käytetään hyödyksi. Pettulevy paahdetaan uunissa, ja siitä saadaan hienoa jauhoa. Ruuat ovat Marja Hartolalle loputon aarreaitta. – Ruuasta on aina uutta ammennettavaa ja tutkittavaa.