Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Jokin ympyrä sulkeutui, kun Raision poika Rymättylän kirkkoherrana aloitti

– Aika menee hirvittävän nopeasti. En ole missään työpaikassa ollut niin pitkään kuin Rymättylän seurakunnassa. 10 vuotta tuli kesäkuussa täyteen, kummastelee Rymättylän kirkkoherra Petri Sirén , 58. Sirén saapui kirkkoherraksi seurakuntaan, joka vuoden 2009 alusta olisi voinut jo siirtyä historiaan. Kun Rymättylän kunta tuolloin liittyi Naantalin kaupunkiin, seurakuntaliitostakin oli kaavailtu. Esimerkiksi tuomiokapituli oli kannattanut sitä vaihtoehtoa. Seurakuntalaisten enemmistön tahto oli kuitenkin selvä. He halusivat pysyttää vuosisatoja vanhan seurakunnan. Itsenäisyys säilyikin, kun luotiin seurakuntayhtymä. Siksi tarvittiin uusi kirkkoherra edellisen jäädessä eläkkeelle. Tänään ei voida varmasti tietää, mitä kaikkea yksi yhteinen seurakunta olisi tuonut mukanaan. Siihen olisivat kuuluneet niin Rymättylä, Naantali, Merimasku kuin Velkuakin. – Ei välttämättä olisi edes jokasunnuntaista jumalanpalvelusta. Kirkkolaki sanoo, että jossakin seurakunnan kirkossa pitää olla jumalanpalvelus sunnuntaina, Sirén toteaa. – Jos puolitoista tuhatta ihmistä allekirjoittaa adressin, sillä on oikeasti painoarvoa. Ei kannata luovuttaa, päättelee Sirén. Tuttu Rymättylä Tuoreelle kirkkoherralle Rymättylän seurakunta oli tuttu 10 vuoden takaa, kun hän 1998 oli tuurannut kirkkoherra Ilkka Pärssistä tämän ollessa turistipappina Espanjassa. Sijaisuus oli mielessä hyvänä kokemuksena. Tosin epäilyksiäkin oli ollut. – Nuorena kaupunkilaispappina ajatteli, miten maalaispappina pärjää. Aika työlästä, kun joka pyhä on jumalanpalvelus. Ei se sitten ollutkaan niin kamalaa. Tavallaan se jumalanpalvelus hoitaa myös pappia. Muutenkaan töissä ei ole vain antavana osapuolena. On vuorovaikutus ihmiseen, sanoo Sirén. – Aika paljon muistin. Tuttuja ihmisiä oli kerennyt tulemaan. Tunsin jo ihmisiä, seurakuntaa ja maalaispapin elämää. Jokin ympyrä sulkeutunut Petri Sirén kokee, että Rymättylässä on jokin ympyrä sulkeutunut hänen elämässään. – Isoäiti on syntynyt Rymättylässä 1889. Hänet kastettiin 3.1.1890. Se on tapahtunut pappilassa, missä nyt asun. Pappila on rakennettu 1888, ja sitä remontoitiin vuonna 2010. Rakennus on Sirénin mukaan kohtalaisessa kunnossa. – Pappilassa kun asuu, ihmiset osaavat antaa myös yksityisyyden. Aika mukavassa rauhassa saa olla siellä, tavallaan kun tässä aina töissä silti ollaan. Sirénillä on pappilassa työhuone, mutta varsinainen vastaanotto on kirkkoherranvirastossa. Sieltä hän on kurkottelee ihmisten ilmoille. – Olen koettanut olla Tuulisolmussa perjantaisin. Otan läppärin mukaan ja menen sinne töihin. Siellä on mukava rupatella ihmisten kanssa. Älyttömän hieno asia, että tuommoinen kahvila säilyy ja siellä käy ihmisiä syömässä. Raisiossa syntynyt Sirén on syntyjään raisiolainen. Koulun hän aloitti Tahviossa, jossa isä oli opettajana. Perhe asui koulussa. – Oli lyhyt koulumatka, kynnyksen yli. Sukkasillani pääsin kouluun silloin kun olin järjestäjä. Sirén kävi oppikoulun ja valmistui ylioppilaaksi Raision lukiosta 1979. Helsingin yliopistosta hän valmistui 1989, ja samana vuonna hänet vihittiin papiksi Turun tuomiokirkossa. – Vaimoni Leena ja minä olimme ensimmäinen aviopari joka yhtaikaa vihittiin papiksi Turun tuomiokirkossa. Papin työuransakin Sirén aloitti tuomiokirkossa. – Kun paavi kävi Suomessa vuonna 1989, ensimmäinen työtehtäväni oli istua toiseksi viimeisessä rivissä tuomiokirkossa, kun paavi piti messun. Siitä se sitten lähti. Muuttunut Rymättylä Sirénin kymmenen vuoden aikana Suomi ja Rymättylä ovat muuttuneet. – Nuoret eivät halua ottaa isoa velkaa ja ostaa omakotitaloa. Lapsia syntyy Rymättylässä vähän. Vaikuttaa ihan kaikkeen, jos ikäluokat pienevät. Ikäluokat ovat olleet 20-30, mutta on ollut semmoisia vuosia, että on lapsia syntynyt melkein yhden käden sormilla laskettava määrä. Tänä syksynä seurakunta lopetti MLL:n kanssa pidetyn yhteisen päiväkerhon lasten pienen määrän takia. Perhekerho kuitenkin toimii aktiivisesti. – Äideille on hirveän kiva, kun on vertaistukea. Joku rohkea isä on joskus ollut, Sirén sanoo. Lapsikuoroon, kokkikerhoon ja pienoismallikerhoon riittää vielä lapsia. Sirénin mukaan seurakunta on halunnut satsata nuorisotyöhön ja siksi 6-7 vuotta sitten palkattiin puolipäiväinen perhetyön sihteeri. Tämä tosin vaihtaa toisiin töihin, mutta työ jatkuu palkkiotoimisena. – On kerhot ja kuorot. Yhteys lapsiperheisiin on luonteva. Sirén ihastelee seurakunnassaan sitä, että talkoohenki on säilynyt. – Ihmiset ymmärtävät, että kaikkea ei voi tehdä virkamiestyönä. Kirkkoa on pidetty auki vapaaehtoisvoimin kesäisin. Aika paljon käy ihmisiä. Tietokoneilta, nykyajan vitsaukselta, ei välty kirkkoherrakaan. – Aikamoista se hallinnointi on nykyään. Näissä koneissa menee hirveästi aikaa, kirkkoherraltakin: Hallinnointi, raportointi, tilastointi, tietosuoja. Kaikki vain paisuu. Se on muuttunut. Kinkereillä ilmastoahdistusta Rymättylän seurakunta on liki 700-vuotias. – Se on vanha, perinteikäs ja arvokas. Perinteet elävät, muun muassa kinkerit. Perinteiden täytyy kuitenkin olla eläviä, ihmisille merkityksellisiä, katsoo Sirén. Kinkereitä oli viime talvena puolenkymmentä. – Ne ovat leppoisia tapahtumia, enää ei opeteta lukemaan, naurahtaa kirkkoherra, joka on kinkereillä aina paikalla. Kinkereiden teemaa Sirén vaihtaa vuosittain, ja aiheet hän poimii ajasta. Hän naurahtaa, että valinnan vaikeus on jokasyksyinen tuska. Toissatalvena teema oli ympäristöahdistus. – Ihmisiä se keskustelutti tosi aidosti. Kyllä huoli ympäristöstä on todellinen. Kirkkoherran oma kanta on selvä. – Luomiskertomus ei anna ihmiselle oikeutta riistää luomakuntaa. Ihminen on tilanhoitajan tehtävässä: hoitaa, viljellä ja varjella. ”Joka surutta riistää” Viime talvena teema oli Raamattu ja vanhuus. Sirénille itselleen oli yllätys, että Raamatussa runsaat 2000 vuotta sitten käsiteltiin samanlaisia teemoja kuin mitkä Suomessa ovat nykyään tapetilla, kuten vanhempien heitteillejättö. Hän lainaa sananlaskuja. – ”Joka vanhempiaan surutta riistää, ei ole ryöstäjää parempi.” Kymmenestä käskystä neljäs on Sirénin mukaan oikeastaan tarkoitettu keski-ikäisille. – Ei saa laiminlyödä eikä hävetä vanhempiaan, kun vanhukset tulevat hitaiksi ja kömpelöiksi. Lentopallo loppui Sirén tuli luonnehtineeksi itseään nuoreksi kaupunkilaispojaksi, kun hän ensimmäisen kerran työskenteli Rymättylässä. Ikää hänellä kuitenkin tuolloin oli liki 40. Pian mies täyttää 59. Ei enää nuorimmista nuorin. – Olen saanut perspektiiviä. Kaikki pikkuasiat eivät enää huoleta. Olen saanut etäisyyttä hankaliin juttuihin. Koko maailman murheita ei voi yhdessä päivässä ratkoa. Siedän keskeneräisyyttä. Lentopallon pelaamisesta Sirén on katsonut parhaaksi luopua. – Olen pelannut sitä pienen ikäni, nyt ei paikat enää anna myöten. Sitä ei osaa pelata sivistyneesti, aina menee sata lasissa. Sulkapallo menee vielä, mies kertoo. Mutta onhan muuta. – Puutarhassa häärään. Klapeja teen aina mielelläni. Kalastan ja mökkeilen. Mökki on Samsaaressa, laituri tehtiin tänä kesänä. Mökkikin on osa Sirénin mainitsemaa ympyrän sulkeutumista, sillä se on isoäidin peruja. Siellä mies viettää mielellään aikaa, ja sieltä hän oli keskiviikkona, haastattelupäivän aamuna saapunut. Maanantait ja tiistait ovat Sirénin viikkovapaapäivät, samoin Leena-puolisolla. Papin työ Onko pappina kivaa? – Ei se aina ole. Kiva ei ole oikea sana. Papin virka on hieno tehtävä, pitkän perinteen kantaja. Tässä näkee ihmisten elämää monesta näkökulmasta ja joskus ihmettelee, miten ihmiset selviytyvät ja kestävät. Kirkkoherra vaikenee hetkeksi. – En oikeastaan tiedä tästä pappina olemisesta kun en ole muita töitä oikein tehnyt. Sitten Sirén toteaa, että kun hän pappina jo ollessaan teki yhteiskunnallisen työn 20 opintopisteen opinnot, hän kävi työharjoittelun päiväkodissa. – Kyllästyin viikossa, kun oli kahdeksasta viiteen -työaika. Olen jotenkin tottunut tähän ajattomuuteen. Editointi 3.9.: Korjattu oikea syntymävuosi faktalaatikkoon. Petri Sirén on syntynyt Raisiossa syyskuussa 1960 Aloitti koulunkäynnin Tahvion koulussa, jossa isä Aatos Sirén oli opettaja. Äiti Irja Sirén oli Raision seurakunnan leikkikoulunopettaja, kuten päiväkerhonohjaajia silloin kutsuttiin Yo Raision lukiosta 1979 Reservin yliluutnantti, sotilaspappi, rannikkotykistö Teologian maisteri Helsingin yliopistosta 1989 ja pappisvihkimys Turun tuomiokirkossa samana vuonna Työura: vajaa vuosikymmen tuomiokirkon pappina, Rymättylän kirkkoherran sijaisuus vuonna 1998, lähes 10 vuotta Henrikin seurakunnan kappalaisena ja vuodesta 2009 Rymättylän seurakunnan kirkkoherra Puoliso Leena Sirén on Maarian seurakunnan pastori, ja koti on Rymättylän pappila. Lapsia on 3, kaikki opiskelijoita, ja perheeseen kuuluu kääpiösnautseri Alli.