Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Raisiolainen Karri Koskinen tuntee italialaisten kulkupelien sielunelämän - Hänen kokoelmansa helmi on Alfa Romeo 2000 GT

Raisiolainen Karri Koskinen , 60, on hurahtanut italialaisiin kulkupeleihin. Hänellä on nelisenkymmentä saapasmaassa valmistettua polkupyörää, useita moottoripyöriä ja Fiat-merkkisiä autoja. Kokoelman helmiin lukeutuu Alfa Romeo 2000 GT Veloce vuodelta 1972. Italialaisissa laitteissa Koskista kiehtoo niiden sielukkuus. – Esimerkiksi Saksassa autojen suunnittelu ja valmistus ovat alusta loppuun saakka insinöörimäisellä pieteetillä harjoitettua toimintaa. Siellä lopputulos on yleensä moitteettoman loistava. Italiassa kaikki on usein täyttä kaaosta. Siitä huolimatta he saavat tehtyä ihan kohtalaisia pelejä, Koskinen filosofoi. Hänen mielestään italialaiset kulkuneuvot saavat sielukkuutensa jo suunnittelupöydällä. Käyttäjien tulee huomioida tämä tarjoamalla hyvää huolenpitoa. – Jätätpä vaikka öljyt vaihtamatta, auto voi heti protestoida ja olla lähtemättä liikkeelle. Omistajansa palkitsevaa tekniikkaa Kokoontumisiin kutsuville harrastajille Koskisella on vakiolausahdus. – Mä lupaan lähteä kotoa, mutta perillepääsyä en takaa. Mähän liikun italialaisella, mies virnistää. Leikki sikseen, kertaakaan Alfa Romeo tai Fiat ei ole jättänyt Koskista ja hänen vaimoaan tien poskeen. Toki Koskinen tekee autojensa toimintavarmuuden eteen jatkuvasti töitä. Hän kuvailee niiden entisöintiä ja hoivaamista yhdenlaiseksi terapiaksi. – Italialaiset ovat pääasiassa aika yksinkertaista tekniikkaa. Niiden parissa yksinkertainenkin mies tuntee onnistuvansa, Koskinen veistelee. Vaikka tekniikka on suurelta osin helposti hahmotettavaa, kärsivällisyyttä projektit vaativat roppakaupalla. Jutustelun lomassa Koskinen esittelee seuraavan entisöintiprojektinsa, joka on aivan puhki ruostunut Fiat 131 Mirafiori. Se makasi pitkään eräässä lähiseudun kanalassa rottien temmellyskenttänä. Aihio ei ole kaksinen, mutta parempiakaan ei ole kyseisestä mallista saatavana. Radalle suunniteltu käyttöauto Palataanpa kaunokaiseen, jonka Koskinen ajoi haastattelua varten kotitalonsa eteen. Hän hankki sen vuonna 2006 Naantalista. Tämän jälkeen Alfa Romeo maalattiin raisiolaisessa automaalaamo Kolibrissa. Kuten nimi 2000 GT kertoo, Alfa Romeossa on kaksilitrainen moottori. Kahdella tuplakaasuttimella varustettu nelipyttyinen kone tuottaa valmistajan mukaan 132 hevosvoimaa. Se kiidättää auton yhdeksässä sekunnissa nollasta sataan. Alfa Romeo 2000 GT Velocen huippunopeus on 200 km/t. Koskisen Alfa Romeo lukeutuu 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla markkinoita vallanneeseen autokatraaseen, jonka edustajat ainakin periaatteessa toimivat myös perheautoina. Kun lapset olivat nousseet takapenkiltä ja äiti oli nostanut ostokset kontista, isä karautti samalla autolla kilparadalle. Urheilullista filosofiaa edustaneita käyttöautoja oli muun muassa Fordilla, Opelilla ja BMW:llä. Alfa Romeossa tästä muistuttavat vasempaan kylkeen sekä takaluukun alle maalatut onnea tuottavat neliapilat. Sellainen löytyy myös vaihdekepin nupista. Alfa Romeo 2000 -mallista oli tarjolla huippukeveällä alumiinikorilla varustettu GTA-versio. Alumiinikorit olivat kilpa-ajossa niin lujilla, etteivät ne tahtoneet kestää edes yhtä kilpailukautta. Tarjolle tuli myös vähemmän kallis vaihtoehto, jossa alumiinia olivat ainoastaan takaluukku, ovet ja konepelti. Ääni paljastaa luonteen Vuosien varrella Koskinenkin on ajanut kilpaa, mutta Alfa Romeotaan hän ei aio radalle viedä, vaikkakin rataluokkia Alfoille edelleen riittää. Aina mahdollinen lipsahdus kävisi helposti kalliiksi. Koskinen tyytyy ihailemaan moottorin ääntä, joka paljastaa auton todellisen luonteen. Miehen on vaikea löytää sopivia adjektiiveja kuvailemaan mekaanista konserttia. Ääneen vaikuttavat muun muassa optimoidut venttiilikulmat ja kupupäiset männät. Siinä on hänen mielestään kilpa-auton soinnukkuutta. Samanlaisen käyntiäänen voi aistia joistakin Lotuksista. Fiatteihin verrattuna Alfa Romeon ajettavuus on Koskisen mukaan omaa luokkaansa. – Tämä on paras hankinta, jonka olen museoautojen kohdalla ikinä tehnyt, hän kehuu. Koskinen kuuluu italialaista ajoneuvokulttuuria vaalivaan Gruppo AutoItalia Naantali -kerhoon. Hän pyrkii mahdollisuuksien mukaan osallistumaan kaikkiin tapahtumiin, joihin kaivataan klassisia ajopelejä. Jokakesäiseksi perinteeksi Koskiselle ja hänen vaimolleen on muodostunut käynti Tammelan Mustialassa järjestettävässä Bella Italia -tapahtumassa. Entäpä Ferrarit, Lamborghinit ja muut vauhtihirmut, mitä ajatuksia ne herättävät? – Italiasta kotoisin oleva De Tomaso Pantera on mielestäni maailman kiehtovin urheiluauto, vaikka siinä onkin Fordin Clevelandin kone, Koskinen vastaa. Hän toteaa muun muassa Ferrarien painivan omassa luokassaan. Mielenkiintoisia ne toki ovat, mutta niiden harrastaminen on tavallisen palkansaajan kannalta kovin kallista. – Ja toisaalta haluan keskittyä sellaisiin peleihin, jotka ovat olleet käyttöautoja, Koskinen sanoo.