Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Rauno Saari vastaa insinöörille: Levyjarrua kehitti Saksan sotateollisuus

Arvoisa insinööri, eläkkeellä! Kiitos kirjoituksesta ”Toinen näkemys rallista” (RS 12.7.). Se oli palaute kirjoitukseeni tässä lehdessä 9.7., jossa kirjoitin tutkimuksesta ja uutisoinnista, joka koski vapaa-ajan lomaliikennettä. Sen aiheuttamia päästöjä ei voi kiistää, mutta pyrin käsittelemään aihetta suomalaisen elämänmuodon kannalta. Mitä kaikkea muuta liittyy tähän liikkumiseen pelkästään maaseutuasumisen kannalta. Ihmettelin, että parhaaseen loma-aikaan herätetään tällaisesta aiheesta keskustelua, kun tavallista kansalaista vastuutetaan syyllistämiseen asti jo muutenkin ilmastonmuutoksesta. Turhempaakin liikennettä on, jota ei tutkita, josta ei pahaa sanaa kirjoiteta ja joka ei johda mihinkään. Peräsin yhtäläistä kohtelua. Eläkkeellä olevaksi insinööriksi esittäytynyt kommentoijani antoi tästä täyslaidallisen. Minun olisi pitänyt käsitellä kilpa-autoilua kokonaisvaltaisesti, tuntea tekninen kehitys moottorin hyötysuhteessa ja muutokset polttoaineen käytössä. En epäile, etteikö jotain innovaatiota ole löytynyt siitäkin, että on ajettu lujaa ympyrää. Kirjoittajan mainitsema levyjarru oli kuitenkin ranskalaisissa autoissa jo 1900-luvun alkupuolella. Sen heikkoudet korjasi Saksan sotateollisuus, joka 1930-luvun lopulla kehitti ylivertaista sotakonetta. Tuloksena syntyi Tiger-panssari vuonna 1942. Sodan jälkeen jarru korvasi siviiliautoissa nopeasti rumpujarrut. Kilpa-autoihin levyjarru tuli vasta 1950-luvun alkupuoliskolla. Oletan, että automerkkien ja -tehtaiden kilpailussa on ollut ratkaisevana ymmärrys asiakkaiden kyvystä ajatella taloudellisesti. Sen pohjalta on pyritty eri automerkkien kasvavaan myyntiin ja laajenevaan markkinaan. Tätä samaa kehitystyötä tekevät nyt tekniset tutkimuslaitokset yhdessä autotehtaiden kanssa uusien polttoaineiden, biokaasun, vedyn, hybridi- ja sähköautojen kehittämisessä. Yhteiskunta ohjaa tätä kehitystä veroin, tariffein ja säädöksin, siten kun yhteiseksi hyväksi nähdään. Näin se, arvoisa insinööri, pääosaltaan menee. Mutta entisen pojan sanoin totean, etten minä kaikkea tiedä, enkä ole aina oikeassa, mutta en minä myöskään ole aina väärässä” Hyvää kesää!