Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Pikkupoikana Pekka Vehmanen keräsi turkkilaisia luumulaatikoita Airistolta - Sittemmin keräilyharrastus on poikinut upean Rymättylä-korttien kokoelman

Pekka ja Marja Vehmasella on kaunis koti Rymättylän Airismaalla. Se on olympiavuonna 1952 valmistunut rintamamiestalo. Pekan syntymätorppa on samassa pihapiirissä, lähempänä rantaa. Pekka kertoo keräilykipinänsä syttyneen varhain. Kotirannan ohitse kulkee Turkuun ja Naantaliin johtava laivaväylä. Ennen vanhaan laivoilla ei olut yhtä ympäristötietoista miehistöä kuin nykyään. Lähes kaikki roskat tavattiin heittää laidan yli. Niinpä Vehmasten kotirannoille kellui milloin mitäkin vieraiden maiden kummallisuuksia. Pekan mieleen jäivät etenkin pullot ja koristeelliset etiketit. 50-luvun puolivälissä muuan laiva oli viemässä turkkilaisia luumuja Turkuun, mutta jostakin syystä ne olivat pilaantuneet eivätkä kelvanneet vastaanottajalle. Niinpä laivan miehistö heitti luumulaatikot kellumaan Airistolle. – Soudin ne rantaan ja toin kotipihaan. Sen jälkeen on tullut kerättyä paljon muutakin, Pekka kertoo. Myöhemmin Pekka innostui DX-kuuntelusta, jossa seurattiin vieraiden maiden radioasemia, raportoitiin lähettäneelle taholle ohjelman sisällöstä ja kuuluvuudesta. Se oli hyvää kieliharjoittelua. Yleensä lähetyksestä pystyi poimimaan muutaman sanan sieltä täältä, minkä perusteella hahmottui aihepiiri. Se riitti todisteeksi. Asemat kiittivät kuuntelijaa QSL-kortilla. Niitä on kertynyt Pekalle kaikista maanosista. – Ongelmallista DX-kuuntelussa oli, että useimmat asemat kuuluivat parhaiten aamuyöllä. Työnteon myötä harrastus vähitellen jäi. Kirkko esiintyy kortissa jos toisessakin Varttuneemmalla iällä Pekka Vehmanen on kiinnostunut kotiseutuhistoriasta, joskin sitä ennen hän aloitti keräämään muun muassa Urho Kekkos -tuotteita. Kokoelmasta löytyy esimerkiksi Kultarannassa nautittuja Kekkos-sikareja ja kuvasarja, jossa Kekkonen vierailee Rymättylässä talvinuotalla 1956. Kekkos-keräilyä Pekka jatkaa yhä. Mutta palataanpa alkuperäiseen aiheeseen, Rymättylä-kortteihin. Niitä on Pekalla ja Marjalla useita kansioita. Pariskunnan työnjako menee siten, että Pekka keskittyy mustavalkoisiin kortteihin. Marja kerää uudempia kortteja, jotka ovat pääsääntöisesti värillisiä. Pekan keräämät vanhimmat Rymättylä-kortit ovat 1800-luvun lopulla lähetettyjä ehiöitä. Ne ovat ikään kuin painetulla postimerkillä varustettuja viestilappuja. Nauvosta 7.9.1893 Rymättylään lähetetyn ehiökortin kirjoittaja kertoo tulevansa 12. päivä Turkuun ja toivoo voivansa tavata siellä rymättyläläisiä ystäviään. Kovin paljon muuta informaatiota ei pienelle kortille mahtunut. Pian tämän jälkeen tarjolle tuli kuvallisia kortteja. Ensimmäisissä Rymättylä-korteissa on kirkko. O. Bodinin kustantama ja mahdollisesti valokuvaama kortti kuvaa Pekan arvion mukaan 1900-luvun alun Kirkkolahtea. Siinä rantaa komistavat suuret venevajat. Meijeriä ei vielä ole. Saaristohöyry odottaa matkustajia laiturin vierellä. Taustalla näkyy kirkko ja kellotapuli. – Kirkko näkyy muuten monissa uudemmissakin korteissa, Marja lisää. Naantalissa turistivalokuvaajat ikuistivat kaduilla ja rannoilla käyskenteleviä turisteja ja teettivät kuvat korteiksi. Sellaisia kortteja ei Rymättylästä juurikaan löydy. Rymättylässä valokuvaajat kuvasivat pääasiassa taloja sekä maalaismaisemia. Yksi sellainen on Ruokorauman höyrysaha, josta Pekan kokoelmassa on sekä väritetty että mustavalkoinen kortti. Suosikkikuvassa on rantaniitty Maanviljelijänä elämänuransa tehneen Pekan suosikkeihin lukeutuu Sattirauman sillan lähellä kuvattu kortti, jossa lehmä käyskentelee rantaniityllä. – Siinä on lapsuusmaisemaani. Melkeinpä joka talossa oli siihen aikaan muutama lehmä, Pekka muistelee. Kortti lukeutuu 60-luvulla kuvattuun sarjaan. Siihen kuuluvat kortit on varustettu Rymättylä-tekstillä ja paikkakunnan vaakunalla. Sittemmin yleiseksi korttiaiheeksi tuli myös Röölän sillisatama. Pekka ja Marja tietävät, että heidän kokoelmistaan puuttuu joitakin kortteja. Rymättylä-keräilyssä on se hyvä puoli, että korttien hinnat ovat pysyneet maltillisina. Pekka muistelee maksaneensa kotiseutukortista enimmillään 30 euroa. – Rautatieasemia kuvaavista korteista voi joutua maksamaan jopa satasia. Niihin verrattuna tämä on halpa harrastus. Pekka ja Marja jakavat mielellään kotiseututietouttaan. He kehottavat vieraitaan pistäytymään viereisessä Aaslaluodossa ja sen ilmavalvontatornissa. Se on Pekalle merkittävä paikka. Hänen äitinsä suoritti siellä valvontaa parikymppisenä lottana.