Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kovaksi jännittäjäksi tunnustautuva raisiolaiskirjailija Jenna Kostet välttelee huomiota, mutta ihmisten tarkkailu on hänelle melkeinpä elinehto

Jenna Kostetilta , 35, ilmestyi kesällä aikuistenromaani Linnunluisia. Tässä kuussa valmistuu Kostetin ja kuvittaja Kaisa Sandbergin tekemä Milli, Mölli ja surunsurmaaja -lastenkirja. Kiirettä siis riittää, mutta Kostet sanoo elävänsä toteen pienestä pitäen kytenyttä unelmaansa. Silloin hän pakersi pöytälaatikkoon koira- ja hevosteoksia. Aikuisiällä Kostetilta on ilmestynyt neljä romaania ja useita artikkeleja tieteellisissä julkaisuissa. Korona-aikana teosten markkinointi on haastavaa, kun syksyn kirjamessutkin on verkkotapahtumaa lukuun ottamatta peruttu. Toisaalta Kostet ei liiemmin parrasvaloihin kaipaa. Hän kertoo olevansa jännittäjä, jolle moiset tilanteet ovat kaikkea muuta kuin mukavia. – Jännittäminen on luonteenpiirteeni ja hyvä niin. Siitä on myös hyötyä, koska se saa valmistautumaan ja olemaan huolellinen. Kirjoittaessaan Kostet sallii itselleen heittäytymisen. Niin hän on tehnyt koko ikänsä. Ainoastaan yliopistoaikana se ei onnistunut, kun kaikki energia kului kansatieteen ja folkloristiikan tieteellisiin teksteihin. Historian kynnys odottaa ylittämistä Kostet tuumaa olevansa siinä mielessä onnekas, että hänellä on kirjailija-ammatin ohella leipätyö Turun linnan asiakaspalvelussa. Akateemisen taustansa ja osin kai työpaikkansakin vuoksi Kostet kirjoittaa mieluiten tämän päivän tai lähimenneisyyden tapahtumista. – Kun tuntee museomaailmaa ja ymmärtää jotain historiasta, tietää kuinka pahasti historiallisen romaanin kanssa voi mennä metsään. Luovan kirjoittamisen näkökulmasta se on taakka. Tulee olo, että historiallinen romaani täytyisi tehdä täydellisesti, Kostet selittää. Kirjailija aikoo kuitenkin ylittää mielessään kummittelevan kynnyksen. Viime kesän apurahavapaan turvin häneltä syntyi 1600-luvun Turkuun sijoittuva käsikirjoitus. Sitä ei ole vielä tarjottu kustantajalle. Ensin hahmot, sitten tarina Arkistolähteiden selaamisen sijaan Kostet suosii luovaa kirjoittamista, joka on hänelle tapa tutkia ihmisiä ja yrittää ymmärtää heitä. Ennen korona-aikaa Kostet kirjoitti kahviloissa kuunnellen sivukorvalla ympäristön hälinää. Hän hämmästyi, kuinka aroista ja henkilökohtaisista aiheista ihmiset keskustelevat julkisilla paikoilla. Tällaisista tilanteista Kostet saa ajatuksia. Ne puolestaan tuottavat teksteihin hahmoja, joista osa on pahasti ristiriidassa hänen turvallisuushakuiseen arvomaailmaansa nähden. Pettämisestä ja juopottelusta kuullessaan Kostetin tekee mieli mennä ravistelemaan ihmistä ja kertomaan, ettei hölmöily johda mihinkään hyvään. Toisten tuomitseminen on kuitenkin vastoin hänen periaatteitaan. – Linnunluisia-romaaniin loin hahmon, jonka käyttäytyminen on kamalaa ja moraalitonta. Jälkeenpäin minua inhottaa, miksi ylipäätään kirjoitin sellaisen hahmon. Kirjailijana en osaa selittää, mistä hahmot tulevat. Ne vaan syntyvät ja tarina rakentuu niiden ympärille. Perhesuhteita käsittelevä Linnunluisia sijoittuu Turun ulkosaaristoon. Romaanissa perheen aikuistunut poika palaa monen vuoden jälkeen saareen, minkä myötä alkaa purkautua vuosikausia kestänyt trauma. Koti on täynnä kirjoja Nykyään Kostet kirjoittaa mieluiten kotisohvalla istuen ja teetä hörppien. Raision Kerttulassa Kostet on asunut miehensä kanssa 11 vuotta. He kunnostavat rintamamiestaloa, joka uhkaa täyttyä kirjoista. Niitä on olohuoneessa, portaikossa, makuuhuoneessa, työhuoneessa ja kellarissa. Entä tullaanko Kostetin teoksissa seikkailemaan raisiolaisten kuppikivien, Kerttulan Kuuamarin Pirunluolan ja muiden mystisten paikkojen maisemissa? Kirjailija kertoo perehtyneensä Raision muinaishistoriaan ja toteaa sen mielenkiintoiseksi. – Monille ihmisille Raisio on yhtä kuin Ikea ja Kauppakeskus Mylly. Täällä on monia muitakin kerroksia, joiden nostaminen esille olisi varmasti kaupungille eduksi, Kostet vastaa.