Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Naantalin pääkirjaston lukupiirissä erimielisyys on plussa - Kirjojen ammattilainen Minna Ylikotila nauttii kohtaamisista

Minna Ylikotila sanoo, että ehkä hän tuli joskus liikaa katsoneeksi Indiana Jonesia, näyttelijä Harrison Fordin elokuvissa esittämää seikkailija-arkeologia. Siksi Ylikotilan toiveena oli ryhtyä isona arkeologiksi. Hänestä tuli kuitenkin filosofian maisteri, kirjastonhoitaja ja kirjastonvirkailija Naantalin kirjastossa. – Haaveilin yliopistotutkijaurasta, Ylikotila lisää. Vuodesta 2009 lähtien hän on työskennellyt vakinaisessa työssä Naantalin kirjastossa. – Saan tehdä sitä, mistä tykkään. Semmoistakin työtä olen joskus tehnyt, missä en viihtynyt. Tykkään asiakaspalvelusta, tykkään kirjoista, työkaverit ovat mukavia. Ne ovat aika isoja asioita, Ylikotila summaa. Kohtaamista Kirjastovirkailijana Ylikotila kohtaa ihmisiä asiakaspalvelussa ja mm. vetäessään pääkirjaston lukupiiriä. Työhön kuuluu myös hyllyttämistä. Lisäksi hän vastaa Velkuan kirjaston hankinnoista ja poistoista. Kirjastonhoitajien tehtäviin puolestaan kuuluvat hankinnat, kokoelmatyö ja poistot. Naantalin kirjasto on pieni, eivätkä työtehtävien rajat ole niin tiukat kuin isommissa kirjastoissa. Pääkirjaston lukupiiriä Ylikotila on vetänyt alusta lähtien eli syksystä 2011. Yhdeksän kirjan vuosivauhdilla kokonaismäärä on noussut lähelle 80:aa. Osallistujamäärä pääkirjaston lukupiirissä on vaihtelevasti 8-12. Lähikirjastoillakin on omat piirinsä omine vetäjineen. Ylikotila pitää lukupiirejä hyvänä tapana haastaa itsensä, koska niissä luetaan sellaisiakin kirjoja, joita ei muuten tulisi aloittaneeksi. – Kuten Joel Haahtelan Adélen kysymys. En ehkä muuten olisi tarttunut Haahtelaan. Tämä alkaa niin hienosti, Ylikotila sanoo. Se luettiin helmikuun tapaamiseen. – Tämä on hitaasti luettava kirja. Se saa ajattelemaan. Päähenkilö tutkii, voiko ihmeitä tapahtua, se on oman elämän suunnan tutkimista. Monta eri tasoa, symboliikkaa, Ylikotila sanoo. Hän ei kuitenkaan menisi suosittelemaan kirjaa sellaiselle, joka ei ole paljon lukenut. Lukupiirissä tuppaa käymään niin, että aina joku on eri mieltä, ei vaikka tykkää kirjasta. – Siitä syntyvät parhaat keskustelut. Seuraavassa lukupiirissä keskiviikkona 11.3. kello 18 käsitellään Sally Salmisen Katrina. Ylikotila on ilahtunut siitä, että Naantalissa on taas kirjakauppa, vieläpä lähellä pääkirjastoa. Uusimpiin kirjoihin on usein Vaski-kirjastoissa jonoa, joten lähikirjakaupan myötä lukijoilla on lisää mahdollisuuksia saada kirja käsiinsä. Julkisuus ohjaa Ylikotila on pannut merkille, että ihmiset seuraavat paljon tv:tä, radiota ja kirjakauppojen mainoksia. Kun näissä on jotakin kirjaa nostettu, sitä kysytään kirjastoissakin. Kun Hesari helmikuussa julkaisi ison artikkelin ruotsalaisen Patrik Svenssonin kirjasta Ankeriaan testamentti, sitä alettiin kysyä ja varata. – Hirveä jono tuli yhtäkkiä Vaskissa, 100 lukijan jono, Ylikotila kertoo. Vaski on Varsinais-Suomen kirjastoverkosto, ja siihen kuuluu 18 kuntaa. Ylikotila luettelee muita viime aikoina kovin kysyttyjä kirjoja: Eero Huovisen Äitiä ikävä, Sakari Huovisen Isän kädestä, Raakel Lignellin Älä sano että rakastat tai Jari Tervon Loiri. Joskus käy niin, että asiakas muistaa haluamansa kirjan nimen vähän ”sinne päin”. – Asiakas kysyi jotakin ”Kolmea kuuta”, ja sitten sen kirjan nimi oli ”Tuhat loistavaa aurinkoa”, nauraa Ylikotila ja sanoo, että sellaista käy hänelle itselleenkin. Nivalasta Turkuun Minna Ylikotila on syntynyt Pohjois-Pohjanmaan Nivalassa, 500 kilometrin päässä Naantalista. Hän tuli 1994 Turkuun opiskelemaan klassillista filologiaa kuten antiikin kreikan kieltä ja kulttuuria sekä latinaa. Yleinen kirjallisuustiede oli sivuaineena. – Se ei ole sitä nykykreikkaa mitä puhutaan. Ääntäminen ja sanasto ovat muuttuneet, Ylikotila sanoo. Ylikotila päätyi työttömäksi ja opiskeli sitten Turun ammattikorkeassa puolessatoista vuodessa kirjastonhoitajaksi. Ylikotila asuu Liedossa. Hänen perheeseensä kuuluvat mies ja kaksi lasta. Vapaalla hän kertoo leipovansa, laittavansa ruokaa ja keräilevänsä kirjoja. – Vaikka olen kirjastossa töissä, Ylikotila naurahtaa.