Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

91-vuotias Aino Vuorela on Raision viimeisen karjatilan emäntä - ”Herään joka aamu kello 5 ja lähden navettaan”

Aino Vuorela nappaa ikkunalaudalta pihdit. Niillä hän tarttuu saappaiden varteen ja vetäisee nokialaiset jalkaansa. Rouva tuumaa, ettei ole enää yhtä notkea kuin nuorempana, mutta kukapa olisi, kun ikää on yli 90. Kummoisia vanhuuden vaivoja Vuorelalle ei ole kertynyt. Diabetes on oikeastaan ainut. Se tuli aivan puskista, mutta sen kanssa Vuorela sanoo oppineensa elämään. Terveydestään Vuorela kiittelee karjaansa. Se pakottaa olemaan jatkuvasti liikkeessä. Emäntä herää aamuisin kello viiden maissa, tekee aamutoimensa ja menee niiden jälkeen navettaan. – Mikäli tässä jäisi paikoilleen, äkkiä rupeaisi tulemaan vaivoja. Vuorela emännöi Raision Mahittulassa olevaa Santaniemen tilaa. Silloin tällöin hänellä on apunaan poikansa Esa Vuorela , joka on päivätöissä konemyyntipäällikkönä Hankkijalla. Ennen vanhaan työvoimaa oli helppo saada Santaniemellä on pidetty karjaa siitä lähtien, kun Juho Vuorela perusti tilan 1886. Hänen poikansa Aarne ja Gunnar Vuorela jatkoivat tilanhoitoa vuodesta 1939 lähtien. Aarnen kuoltua vuonna 1956 tilan isännyys jäi Gunnarille. Hän avioitui Aino Vuorelan (os. Pere) kanssa vuonna 1958. Laitilasta kotoisin oleva Aino-neito tapasi Gunnar Vuorelan Keinosiemennysyhdistyksen kymmenvuotisjuhlanäyttelyssä Turussa. Vuorelan tilalta tuotiin näytille kaksi lehmää, joista toinen sairastui. Aino pelkäsi taudin tarttuvan hänenkin lehmäänsä ja hankki paikalle lääkärin. Niin alkoi Ainon ja Gunnarin yhteinen taival. Aino Vuorela on kantanut päävastuun tilanhoidosta siitä lähtien, kun Gunnar Vuorela kuoli 1971. Elämä kolmen pienen lapsen ja karjatilan kanssa oli raskasta, mutta auttajiakin riitti. Samaan aikaan muut ympärillä olevat raisiolaistilat luopuivat lypsykarjasta. Vielä tuolloin lähitienoolla riitti asukkaita, joita maatilat saattoivat pestata hoitamaan milloin mitäkin työtä. – Enää ei ole oikein ketään, jota voisi kysyä tarpeen tullen avuksi. Sen vuoksi karjan määrää on pitänyt vähentää. Lihakarjan myötä työtaakka on helpottanut Tällä hetkellä Santaniemen navetassa on lihakarjaa: kuusi täysikasvuista nautaa ja yksi sonnivasikka. Lisäksi nurkkapilttuussa on kolme lammasta. Lihakarjan myötä maidonkäsittely on jäänyt pois. Emännän ei tarvitse tuijottaa kelloonsa niin tarkasti kuin vielä muutama vuosi sitten. – Lypsylehmät tiesivät tarkalleen, mitä kello on. Nämä nykyiset eivät ole yhtä tietoisia ajankulusta, Aino Vuorela selittää. Navetan asukkaiden lukumäärä nousee keväällä, kun luvassa on poikimisia. Emäntä tuumaa syntymisen ja elämän ihmeen kokemisen olevan vuodesta toiseen sykähdyttävää. – Tietysti poikimisaika on työlästä, kun pitää olla koko ajan varuillaan. Olen kokenut poikimiset niin monesti, etten enää osaa niitä suuremmin jännittää. Hän on hoitanut karjaa, hevosia ja lemmikkejä pienestä pitäen. – Mitään kouluja en ole siihen liittyen käynyt. Kai voi sanoa, että olen itseoppinut karjakko. Toinen vuodenkierron kohokohta on, kun karja pääsee laitumelle. Nurmella ilakoivat naudat ovat perinteisesti keränneet katselijoita eri puolilta kaupunkia. Vaikka talvi on ollut ennätyslämmin, laitumelle ei välttämättä ole asiaa juuri tavallista aiemmin. – Sen lisäksi että nurmen pitää kasvaa ja olla vihreää, maaperän on oltava sopivan kuivaa, emäntä selittää. Traktori on välttämätön työkalu Kahvipöydässä Aino Vuorela tuumii, että karjanhoito on elämäntapa. Naudat, kaksi kissaa ja koira ovat kuin suurta perhettä. Vuorela on kotoisin perheestä, jossa oli hänen lisäkseen 10 lasta. Vanhin oli syntynyt 1905. Vuonna 1928 syntynyt Aino on sisarussarjan nuorin ja ainut elossa oleva jäsen. Aamut ja illat ovat Santaniemen tilalla työntäyteisiä. Keskipäivällä on rauhallisempaa. Työnteon ansioksi Vuorela laskee senkin, ettei hänen ole tarvinnut kärsiä unettomuudesta. Vaikka ehkä tarvetta olisi ollutkin, Vuorela ei ole hankkinut henkilöautoa. Aiemmin hän karautti traktorilla Raision keskustaan hoitamaan asioitaan. Tuttu poliisi selitti monen ikäihmisen luopuvan ajokortista, mutta Vuorela haluaa pitää kiinni ajoluvastaan. Hän tapaa hakea traktorilla karjalleen ruokaa Mahittulantien varrella olevasta makasiinista. – Siinä puuhassa traktori on välttämätön. Tilanhoitoa Vuorela sanoo jatkavansa niin kauan kuin terveyttä riittää. – Yksi lapsenlapsista tykkää kovasti olla eläinten kanssa. Saa nähdä, innostuuko hän jossain vaiheessa enemmänkin, Vuorela tuumii.