Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Naantalilaisen mersumiehen kokoelmasta löytyy tähtikeula poikineen ja muutama amerikanrautakin

Naantalilainen Petri Painilainen , 59, toteaa olevansa siinä mielessä harvinaisen onnellisessa asemassa, että hänellä on työuran ja hallitilojen myötä mahdollisuus keskittyä intohimoonsa - autoihin. Innostus kumpuaa lapsuudesta. Painilainen leikki Chevrolet Impala -peltiautolla ja päätti omistaa sellaisen täysikokoisena. Nyt hänen kokoelmastaan löytyy Impala vuosimallia 1959. Nuoruudessaan Painilainen harrasti autonrassausta tehden omiin ja kavereidensa kulkupeleihin kaikenlaisia töitä aina tekniikan korjaamisesta maalauksiin. Silloin Painilaista puhuttelivat jenkkipelit, mutta ensimmäisen Saksaan tehdyn automatkan myötä Mercedes-Benzin tähti alkoi valaista unelmia. – Meno Saksassa tuntui ihan mahdottomalta. Muistan ajatelleeni, että miten tällaisia pelejä voi olla olemassakaan, Painilainen kertoo. SL-liite kertoo auton sopivan nautiskeluun Monien suomalaisten mielikuvissa Mersut ovat työjuhtia - taksitolpilla raksuttavia dieseleitä tai kaupparatsujen kilometrinnielijöitä. Painilaisen kokoelmassa painottuvat bensiinimoottoriset mallit ja automerkin toinen puoli. Sitä hän kutsuu ajamisesta nautiskeluksi. Ihastuttavimpia autoja on Painilaisen mielestä Mercedes-Benzin 190 SL. Lyhenne SL juontaa juurensa sanoista Special Leicht tarkoittaen huippukevyttä tai -helppoa. Painilainen toteaa, ettei 190 SL ole mikään tehopakkaus, vaan viehätys piilee ennen kaikkea ajamisen helppoudessa. Hänen mielestään 190 SL on todellinen nautiskeluauto, jolla kelpaa huristella kiemurtelevilla pikkuteillä katto auki. Saksalaisinsinöörien mekaniikantaju ja ratkaisut kiehtovat Painilaista. Esimerkin hän ottaa 250 SE Coupe -mallista. 60-luvulla suunnitellusta autosta löytyvä hydropneumaattinen tasausjousi pitää taka-akselin maavaran 145 millimetrissä, oli kuorma minkälainen tahansa. Johtajan luottoratsusta kuoriutui sininen elefantti Vähintään yhtä paljon kuin tekniset hienoudet, Painilaista kiinnostavat autoyksilöiden ja niiden omistajien tarinat. Varsinainen tarinapuu on rakennusliikkeen toimitusjohtajalle kuulunut Mercedes-Benz 280 SE. Hän ajoi 3,5 litran bensiinimoottorilla varustetulla Mersullaan 700 000 kilometriä ja lähes aina talla pohjassa. Matkalla työmaalle poliisit pysäyttivät hänet antaakseen sakon ylinopeudesta. Johtaja käski poliisipoikia kirjoittamaan samoin tein vielä toisenkin sakon, koska hänellä tulisi olemaan palatessaan aivan yhtä kova kiire kuin menomatkalla. Johtajalle kuuluneen 280 SE:n tekniikka on käyty huolellisesti läpi. Ajan patinoimat penkit muistuttavat auton aiemmasta elämästä. Painilainen on vaalinut alkuperäisen omistajan ajatusmaailmaa pienoinen pilke silmäkulmassa. Alla on nyt urheiluvanteet ja puskurit on jätetty pois. Takaa erottuu kilpa-autoista tuttu hinauslenkki sekä massiivinen pakoputken pää. Kyljissä on rallinumerot sekä Der Blaue Elefant eli sininen norsu -hahmo. – Hahmo kuvaa mielestäni hyvin reippaaseen menoon tottunutta autoa. Teipatessa paljastui, että norsu on eteläafrikkalaisen jalkapallojoukkueen tunnus, Painilainen virnistää. Ralliehostus on riisuttavissa ja 280 SE voidaan palauttaa alkuperäiskuntoiseksi. Rallihenkisyyden vaaliminen on Painilaisen mukaan noussut muoti-ilmiöksi etenkin Keski-Euroopan harrasteautopiireissä. Niiden tapaamiset ovat Painilaiselle henkireikiä. Keräilijä katselee toisten autoja Naantalissa Painilainen pyörittää klassikkoautoja entisöivää Golden Silver Oy:tä. Hän on mukana myös Classic Data Oy:ssä. Se on erikoistunut vanhojen ajoneuvojen kuntotarkastuksiin sekä niiden markkina-arvon määrittelyyn. Golden Silverin halli on keski-ikäisten miesten karkkikauppa. Viimeistelyvaiheessa on uudenveroiseksi entisöity Mercedes-Benz 190 SL. Sen vieressä seisoo paria koristeosaa odottava harvinaisuus, De Thomaso Pantera -urheiluauto. Suuren pöydän päällä on Ford Escort Mexicon vastamaalattu kori. Kun päätä kääntää, silmiin osuu Porsche 356, Mercedes-Benzin Pagoda-malli ja monia muita. Palataanpa Painilaisen oman kokoelman pariin. Puuttuuko siitä jotakin? Mies naurahtaa keräilyvimman olevan siitä vekkuli oire, että se saa katseen kiertämään muissa kuin oman kokoelman autoissa. Painilainen tietää saman oireen vaivaavan muitakin klassikkoautoihin hurahtaneita. Hänen tyttärellään on vuosimallin 1967 Ford Mustang 390 GT Fast Back. Vuosittain heidän tuttunsa astelee perheen halliin, korottaa aiemmin tekemäänsä tarjousta ja yrittää ostaa auton. Painilainen arvelee, ettei alkuperäinen Suomi-Mustang vaihda kotia, mutta toteaa päätöksen riippuvan tyttärestään. – Dodge Charger, tehoa yli 500 hevosvoimaa, Painilainen vastaa viimein haaveitaan koskevaan kysymykseen. Hän hankki Charger 1969 RT:n marraskuussa 2019. Kun lehtijuttu oli vielä työn alla, Painilainen sai vastaanottaa Chargerinsa maalaamosta.