Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Raision seurakunnan uusi Susanna-pastori taitaa laulun rock'n rollista tangoon ja virsistä valssiin

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Olen Susanna Lundqvist , syntyjäni vaasalainen. Seuraavat kaksi vuotta olen Raision seurakunnassa seurakuntapappina. Minulla on siis määräaikainen tehtävä. Onko sinulla perhettä? Minulla on aviomies Patrick ja tytär Eeva , joka on vuoden ja neljä kuukautta. Perheeseemme kuuluu myös kaksi kissaa. Mikä sinussa on parasta? Olen aika avoin, minua on helppo lähestyä ja minulle on helppo puhua. Olen iloinen ja positiivinen persoona. Mitä pelkäät? Pelkään ukkosta ja pimeää. Suututko helposti? En. Mutta kun suutun, niin suutun kunnolla. Mikä saa sinut iloiseksi? Noh, varmaan onnistumisen kokemukset, oma perhe ja oman lapsen nauru. Mitä harrastat? Olen harrastanut laulamista ja esiintymistä pikkutytöstä asti. Vuosien varrella on ollut erilaisia orkestereja, joissa olen ollut mukana ja laulanut. Kaikki taittuu rockista tangoon ja virsistä valssiin. Parikymmentä vuotta olen laulanut ja tehnyt keikkaa. Olisi hienoa, että uudelta kotipaikkakunnalta löytyisi joku, missä saisi jatkaa lauluharrastusta, muutenkin kuin työpaikalla tietysti. Olen intohimoinen Vaasan Sportin kannattaja - tykkään siis jääkiekosta. Kolmas harrastukseni on kalastus. Mihin uskot? Uskon hyvään, hyvän tekemiseen ja siihen, että hyvät asiat seuraavat jollain tavalla elämässä aina mukana. Ne tulevat vastaan yllättävissäkin paikoissa. Mistä haaveilet? Omasta kodista. Asumme vuokra-asunnossa. Olemme etsineet kotia Turun seudulta, mutta emme ole vielä löytäneet. Mihin tuhlaat? Silloin harvoin jos tuhlattavaa on, ostan vaatteita. Tykkään kengistä. Mikä on lempipaikkasi? Kuortaneen kesämökki. Kenet haluaisit tavata? Juice Leskisen , jos saa valita edesmenneen. Jos ei saa, niin Heikki Salon Miljoonasateesta. Olet kotoisin Vaasasta. Mitä toisit kotiseudultasi Raisioon? Nyt on vaikea kysymys. Ehkä toisin ripauksen pohjalaista päättäväisyyttä ja suoruutta - hyvässä hengessä eikä jyräten. Oliko pappi lapsuutesi toiveammatti? Ei ollut, vaan opettaja. Nyt minulla on molemmat pätevyydet. Lähdin opiskelemaan teologiseen tiedekuntaan suuntautuen opetusalalle. Opetin uskontoa ja historiaa, jotka ovat olleet lempiaineitani lapsesta asti. Teologisessa tein kirkon virkaan vaadittavat opinnot. Seurakuntatyö vei jotenkin mennessään. Lempikohtasi Raamatussa? Niitä on monta. Lempikohdassani sanotaan, että älkää huolehtiko siitä mitä söisitte tai joisitte tai millä vaatettaisitte itsenne. Eivät taivaan linnutkaan murehdi sellaisia ja silti teidän taivaallinen isänne huolehtii. Se ei ollut ihan sanatarkasti, mutta pääpointtina on se, että älkää huolehtiko. Parasta työssäsi, entä mikä ei ole niin mukavaa? Parasta on ihmisten kohtaaminen vauvasta vaariin, töiden tekeminen ihmisten kanssa ja hyvä työyhteisö, jossa tehdään porukalla. Muuten tämä olisi aika yksinäistä työtä, jos ei olisi turvaverkkoa työyhteisöstä. Mikä ei ole niin mukavaa on se, että olen aika tunneherkkä. Välillä omat tunteet voivat heilahtaa laidasta laitaan. Jos ympärillä on vaikka paljon surua, tunnen sen itsekin aika voimakkaasti. Mielimakusi seurakunnan henkilökunnan kahviautomaatissa? Kaakao. Olet saanut seurakunnassa myllärin pestin. Miten kehittäisit seurakunnan toimipistettä Kauppakeskus Myllyssä? Minulla on paljonkin ideoita. Ensisijaisesti haluaisin kehittää sitä sellaiseen suuntaan, että se on vieläkin enemmän seurakuntalaisten käytössä, vaikka perhejuhlissa. Harkitsen myös sellaista, että verkostoidun mahdollisimman paljon ympärillä olevien liikkeiden kanssa ja samalla miettin, miten voisimme toinen toisiamme auttaa. Kuinka hillitsisit seurakunnan jäsenmäärän vähenemistä? Emme voi luonnolliselle poistumalle mitään, kun suuret ikäluokat poistuvat. Sille voimme, että olemme entistä tehokkaammin mukana lapsen syntymästä alkaen. Tulevaisuudessa kirkon työssä täytyy panostaa todella paljon lapsiperheiden ja nuorten aikuisten kohtaamisiin. Kirkkoa arvostetaan elämän käännekohdissa olevana toimijana. Kirkkoa täytyisi arkipäiväistää, tämä on kauhea sana kirkon työntekijälle, siten että kirkko voi olla läsnä arjessa ja kaikessa mitä elämässä tapahtuu, ei vain silloin tällöin. Raision seurakunta haki sometaitoista pappia. Oletko kova somettamaan? Olen kyllä. Meidän sukupolvemme on sellainen, että olemme kasvaneet muuttuvien tietokoneiden kanssa. Olemme nähneet huoneen kokoisia tietokoneita ja nyt ne ovat ranteeseen sopivia. Se on tuttu maailma minulle. Mistä kanavista sinut löytää? Facebookista sekä Instagramista ja uusiakin on tulossa. Minkälaisia somepäivityksiä teet? Elämänmakuisia ja arkisia, toisaalta taas juhlaviakin. Olen puhunut somessa aika avoimesti vaikeistakin asioista. Otan kantaa myös yhteiskunnallisiin aiheisiin. Miten ihmisten kohtaaminen somessa onnistuu papin ominaisuudessa? Kyllä se onnistuu, mutta ihmisten kohtaaminen somessakin on yksityistä. Jos ihmiset ottavat yhteyttä pappiin sitä kautta, se tehdään yksityisviestillä. Kun olin korkeakoulupappina Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla ja Saimaan ammattikorkeakoulussa, nuoret lähestyivät paljon Whatsapp-viesteillä. Terveisesi Rannikkoseudun lukijoille? Tulkaa rohkeasti juttusille. Olen aika kansannainen, jos tällaista termiä voi käyttää. Tykkään puhua ihmisten kanssa ja nähdä ihmiset joille puhun. Esimerkiksi saarnatuoliin en ole kiivennyt moneen vuoteen. Saa nähdä, pitääkö se tehdä täällä. Minulle voi tulla kertomaan mitä tahansa. Ei tarvitse välttämättä olla uskonnollisia aiheita.