Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Citroën 2CV:t ovat kuuluneet raisiolaisen Tuija Antinkaapon elämään lapsesta saakka

Kun Tuija Antinkaapo oli pikkutyttö, ihmisillä oli jyrkkiä näkemyksiä niin yhteiskunnallisista asioista kuin autoistakin. Yhdet suosivat kromikrumeluureilla varustettuja uhkeita amerikanrautoja ja toiset taas äärimmäisen yksinkertaisia kulkineita, kuten rättisitikoita. – Joku olisi hävennyt joutuessaan liikkumaan rättärin kyydissä. Minä en hävennyt koskaan. Olin siitä ylpeä, Antinkaapo selittää. Eikä ihme, sillä perheen isä Raimo Virtanen myi niitä turkulaisessa Auto Lindblomissa. Hän oli niin omistautunut merkille, että oli perustamassa Suomen Citroën 2CV -Kiltaa vuonna 1962. Moniko muuten tietää, että 2CV-harrastajien ensimmäinen maailmankokous pidettiin Suomessa Puumalan Pistohiekalla vuonna 1975. Rättäri avaa verkostoja Raisiossa asuva Tuija Antinkaapo ja hänen miesystävänsä Risto Uola toteavat, että suomalainen tarvitsee verkostoituakseen jonkin tekijän, joka yhdistää hänet vastapuoleen. Rättäri on nimen omaan tällainen tekijä tai vempain, joka on tehnyt suomalaisista sosiaalisia. Missä ikinä he ovat sen kanssa liikkuneet, aina ympärille on tullut ihmisiä vaihtamaan autoon liittyviä kuulumisia. Pohjautuuko sosiaalinen kanssakäyminen siihen, että rättärit ovat herkkiä hajoamaan? Kohta neljä vuosikymmentä rättisitikoita harrastaneen Uolan mukaan ne eivät ole sen herkempiä vikaantumaan kuin muutkaan saman ikäkauden autot. – Kun liikkeellä on satakunta rättäriä, aina sattuu ja tapahtuu jotakin, hän täsmentää. Suomen 2CV-Kilta julkaisee harrastajille tarkoitettua kansainvälistä tiepalveluvihkoa tai oikeastaan kirjaa. Siinä on harrastajien yhteystietoja aina Australiaa myöden. Tuija Antinkaaponkin nimi mainitaan. Hän on lupautunut majoittamaan hätään joutuneita harrastajakollegoita ja hankkimaan korjausapua tai hinauspalvelun. Jotkut vihossa mainitut remonttireiskat osaavat korjata tien päällä melkeinpä vian kuin vian. Harrastajat ovat ottaneet avukseen nykytekniikan. He ovat aktiivisia esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Huoltotoimiin on mahdollista saada konsultaatioapua vaikka videopuhelulla. – Tiepalveluvihkosta voi myös käyttää tutustuakseen uuteen paikkakuntaan tai vieraisiin ihmisiin. Voi soittaa toiselle harrastajalle ja pyytää tätä kahville, Antinkaapo selittää. Hän toimii 2CV-Kilta ry:n Turun jaoksen puheenjohtajana. Myös Suomen 2CV-Kilta ry:tä johtaa tätä nykyä nainen, kangasalalainen Pirkko Kivinen . Peppureppu tuo lisätilaa ja mahdollistaa yöpymisen Katsotaanpa itse autoa tai kuljinta, kuten Tuija Antinkaapo sanoo. Se on hänen kolmas rättärinsä. Antinkaapo osti sen uutena Tanskasta vuonna 1983. Tuohon aikaan niitä ei enää saanut Suomesta. Lainsäädännöllisistä syistä autoon piti asentaa lisälokasuojat, huurteenpoisto apumiehen puolelle, takalasin lämmitys sekä lampunpesimet, jotka olivat melkolailla väkisin tehtyjä viritelmiä. Kulkupelin matkamittariin on kertynyt 132 000 kilometriä. Mitään suurempia remontteja siihen ei ole tarvinnut tehdä. Ensi talvena on edessä muovin ja kankaan sekoitusta olevan katon, eli lempinimen antavan rätin vaihto sekä sisustuksen ehostusta. Nämä pikkutyöt Antinkaapo arvelee tekevänsä omin voimin kotitallissaan. Vielä 90-luvulla Antinkaapo ajoi rättärillään ympäri vuoden. Etuveto ja suuret mutta kapeat renkaat saavat sen etenemään vaivattomasti melko paksussakin lumessa. Talviajossakin pärjää lämmönkin puolesta, kunhan eristää katon styroksilla. Suomen rättäreissä käytettiin yleisesti myös bensiinitoimisia lisälämmittimiä. – Etupenkillä tarkenee kovallakin pakkasella, mutta takapenkillä varpaita palelee helposti. Lisävarusteena autossaan Antinkaapolla on peppureppu, joka oli jo hänen aiemmassa rättärissään. Se on takaluukkuun kiinnitettävä laatikkomainen lisäosa. Peppurepun ansiosta autossa mahtuu yöpymään, ja tietysti se myös kasvattaa tavaratilaa. – Yöpyminen on ihan ok kokemus, kunhan katto ei vuoda tai ei ole muita reikiä, joista itikat pääsevät sisälle. Joskus on ollut tunne, että niitä inisee enemmän auton sisä- kuin ulkopuolella, Antinkaapo virnistää. Jokaisen pitäisi ajaa rättärillä Nykyistä rättäriään Tuija Antinkaapo kuvailee hyväkuntoiseksi harrasteautoksi, joka näkyy kesäisin säännöllisesti liikenteessä. Antinkaapo aloitteli kuljettajauransa 435-kuutioisella moottorilla varustetulla rättärillä. Sen kanssa piti ennakoida kaikki vähänkään jyrkemmät mäet ja jokainen ohitus. Se myös opetti antamaan tietä. Näistä huolimatta Antinkaapo tunsi ehtivänsä kaikkialle ajoissa. – Nykyautoissa riittää, että painaa kaasua ja sitten tapahtuu. Rättärissä ei ole samanlaisia tehoja. Se opettaa huomioimaan toiset, hän sanoo. Entäpä tulevaisuuden unelmat 2CV-harrastuksen parissa, millaisia ne ovat? Hiljattain Antinkaapo tuli ostaneeksi 2CV:stä jalostetun Citroën Ami 8 -mallin. Siinä on samanlainen 602-kuutioinen, kaksisylinterinen bokserimoottori kuin hänen rättärissään. Haaveena Antinkaapolla on 2CV:n pakettimalli. Harrastajat ovat tuoneet niitä Suomeen ulkomailta, mutta jotkin yksilöt ovat alkuperäisiä Suomi-autoja. – Pakettimallien hinnat ovat korkeita tai niissä on niin paljon rakentelua, etten sellaista ihan heti hanki, hän sanoo.