Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Yksityispankkiiri Terhi Valkeejärvi jakaa vapaa-aikanaan Raision seurakunnan ruokakasseja - Taustalla lapsuuden karut kokemukset

Pienoisesta polven kolotuksesta huolimatta Terhi Valkeejärvi , 59, lähtee Raision seurakunnan vapaaehtoisena jakamaan ruokakasseja apua tarvitseville. Kierros nostaa lapsuusmuistot pintaan. Nyt Valkeejärvellä menee hyvin, on mielenkiintoinen työ, harrastuksia ja oma koti, mutta aina niin ei ole ollut. Lapsuutensa hän vietti Tampereella vähävaraisessa työläisperheessä. – Jos silloin olisi ollut seurakunnan ruokajako, se olisi ollut meille tosi tärkeä juttu. Välillä kaapissamme oli vain teepusseja. Valkeejärvi kertoo arjen olleen isänsä alkoholismista huolimatta jollakin tavalla hallinnassa, kunnes hänen vanhempansa erosivat. Terhi-tyttö oli tuolloin 10-vuotias ja hänen pikkuveljensä 9. Eroon saakka äiti hoiti lapsia, kävi töissä ja pyöritti taloutta. Sitten viina vei hänetkin. Selvänä ollessaan äiti oli ujo ja rauhaisa. Alkoholia otettuaan hän muuttui. – Hän seisoi keskellä katua ja ohjasi Tampereen liikennettä. Jouluisin Valkeejärvi muistaa rukoilleensa, ettei äiti joisi. Ei auttanut, äiti joi. Alkoholista tuli vaieta Avioerot olivat 70-luvulla harvinaisia. Toiset lapset kysyivät, missä Terhin isä on ja miksei kylpyhuoneessa ole hänelle tarkoitettua pyyhettä. Ne olivat nuoren koululaisen mielestä häpeällisiä tilanteita. Eroa kuten myös alkoholismia peiteltiin viimeiseen saakka. – Sain pikkulapsena lasinsirusta haavan. Äitini vannotti olemaan kertomatta, että haava tuli lasista. Se kun olisi yhdistetty isän viinapulloon. Turvapaikkoja Terhi-tytölle ja hänen veljelleen olivat äidin vanhempien koti sekä toisinaan myös kavereiden kodit. Pappa antoi lapsenlapsilleen silloin tällöin rahaa ja kehotti säästämään. Alkoholismista ei isovanhempienkaan luona puhuttu. Papan kuoltua mummu ei jaksanut olla yhtä terhakka kuin ennen. Lapsenlapsilleen hän laittoi silti munavelliä näiden tullessa nälkäisinä kylään. – Meillä kotona lähes kaikki raha meni viinaan. Sitä ei käytetty ruokaan eikä hygieniatarvikkeisiin, Valkeejärvi kertoo. Pois kotoa ja riittävän kauas Pienestä pitäen Terhi Valkeejärvi oli hyvä koulussa. Isä kehui menestystä todistuksen nähtyään. Pikkuveli ei ollut yhtä lahjakas. Siitäkin isä muisti mainita. – Niin ei olisi saanut tehdä. Ehkä siksi pikkuveljelleni ei käynyt yhtä hyvin kuin minulle. Välillä myös mietin, miksi joku selviää vaikeasta lapsuudesta ja toinen ei. Olisiko minun pitänyt kantaa enemmän huolta pikkuveljestäni? Vertaistukea Valkeejärvi sai ensi kerran rippikoulussa kohdatessaan alkoholistiperheessä elävän tytön. Hänen kanssaan oli mahdollista jakaa tuntemuksia. Keskusteluyhteys toimii vieläkin. Lukio-opintonsa Valkeejärvi rahoitti käymällä koulupäivien jälkeen töissä K-kaupassa. Ylioppilasjuhlissa hän ilmoitti äidilleen lähtevänsä poikaystävänsä kanssa Ruotsiin. Äidille oli kova pala kuulla, ettei matka ollut pelkkä risteily. Tuore ylioppilas aikoi jäädä naapurimaahan töihin. Opittuaan kieltä ja tienattuaan rahaa, Valkeejärvi ja poikaystävänsä pääsivät opiskelemaan korkeakouluun Växjöhön. Valkeejärvi tähtäsi ekonomiksi ja valmistui tavoiteaikataulussa. – Kirjoittelin koko ajan äidille, isälle sekä veljelleni. Jälkeenpäin ajatellen oli hyvä päästä pois kotoa ja riittävän kauas. Ruotsissa suhde poikaystävään katkesi. Opintojen jälkeen Valkeejärvi palasi Suomeen. Hän tapasi uuden miehen ja avioitui Zürichissä. Vielä elossa ollutta äitiään hän ei tahtonut vihkimistä todistamaan. Vuonna 1989 Valkeejärvi muutti miehensä kanssa Raisioon, 1990 syntyi tytär. Ura pankissa eteni vauhdikkaasti. Kolmenkymmenen ikävuoden kynnyksellä hänet nimitettiin ensimmäistä kertaa johtotehtäviin. Taakkatankkia kannattaa tyhjentää Vasta tyttären tultua täysi-ikäiseksi ja muutettua omilleen, Terhi Valkeejärvi on ryhtynyt todenteolla miettimään menneisyyttään. Isän isä oli ollut tuurijuoppo. Äiti oli puolestaan lähtenyt sodan jaloista Karjalasta. – Olen antanut vanhemmilleni anteeksi. Eivät he pahaa tarkoittaneet. Alkoholismi oli heille sairaus. Selvin päin he kärsivät, että olivat käyttäytyneet tyhmästi. Rahaa saatuaan he ryyppäsivät unohtaakseen menneet. Lapsuuttaan Valkeejärvi käsitteli ammattilaisen tuella. Se auttoi. Hän kannustaa muitakin tekemään samoin. – Taakkoja kantaa huomaamattaan niin kauan kuin kaikki sujuu kutakuinkin hyvin. Kun tulee vaikea aika, raskaiden muistojen säiliö tulee täyteen. Siksi niitä on hyvä poistaa puhumalla. Yhtenä tärkeimpänä arvonaan Valkeejärvi pitää oikeudenmukaisuutta. Sen hän arvelee juontavan lapsuusmuistoistaan. – Kaikkia ihmisiä kohtaan pitää olla oikeudenmukainen, koska lapset eivät voi valita vanhempiaan eivätkä kasvuolosuhteitaan. Vapaaehtoisena kokee olevansa tärkeä Töissään Nordean yksityispankkiirina Terhi Valkeejärvi pitää huolta asiakkaistaan, joita hän tapaa jo toisessa sukupolvessa. Jotkut asiakkaat sanovat pankkiirin olevan heille kuin perheenjäsen. Pankkityökin on auttamista, mutta Valkeejärvi on aina tahtonut auttaa sekä kannustaa myös heikossa taloudellisessa asemassa olevia. – Itse lähdin rakentamaan elämääni talous vahvasti miinuksella, hän tuumaa. 2004 Valkeejärvi liittyi Raisio-Jokilaakson Rotaryklubiin, jossa hän innostui palvelusta vanhusten ja nuorten hyväksi. Nykyään hän toimii rotareissa myös piiritasolla. Viime kirkollisvaaleissa Kokoomuksen Raision kunnallisjärjestö pyysi häntä ehdokkaaksi. – Päätin ryhtyä seurakunnan vapaaehtoiseksi, käy vaaleissa miten tahansa. Ruokajaon lisäksi Valkeejärvi tekee viikonloppupäivystyksiä Raision seurakunnan Myllyn toimipisteessä. – Minusta on aivan ihanaa, kun sinne tulevat tutut nuoret pelaamaan biljardia. Yhtenä hetkenä saatan jutella iranilaisen maahanmuuttajan kanssa ja kohta vierellä on irakilainen. Myllyn päivystäjänä, jos missä, koen olevani tärkeä. Seurakunnan toimipiste Kauppakeskus Myllyssä on koronan vuoksi toistaiseksi suljettu. Kunhan tilanne muuttuu, Valkeejärvi aikoo palata päivystämään.