Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Jokainen sijoituslapsi vie lähtiessään palan sydäntä - Raisiolaisella Carina Kujalalla on ollut kolmisenkymmentä ”vauvaa”

Raisiolaisen omakotitalon eteisessä tulijan toivottaa tervetulleeksi tuuheakarvainen kissa. Seuraava nelitassuinen vaatii huomiota olohuoneen puolella. Carina , 50, ja Pasi Kujalan , 50, perheen yhdeksällä kissalla on tärkeä rooli, kun ovesta astuu sisälle uusi lapsi. Kaikki tulijat ovat kokeneet kovia. Yksi on seurannut vanhempien päihteidenkäyttöä, toisen perheessä on tapahtunut voimat vienyt kuolemantapaus. Erilaisia tarinoita on niin paljon kuin on lapsiakin. Tällä hetkellä Carina Kujala on äiti viidelle 3-15-vuotiaalle sijoituslapselle. Heidät on sijoitettu toistaiseksi, eli he ovat niin sanotussa pitkäaikaissijoituksessa. Eikä äitiys rajoitu vain saman katon alla oleviin. Carinalla ja Pasilla on kolme omaa biologista lasta ja kaksi lastenlasta. – Kaikki meillä olleet ovat aina minun vauvojani. Kun he lähtevät, he vievät palan sydäntä, Carina selittää. Hän opiskeli aikanaan lähihoitajaksi. Pasi pyörittää yritystään ja työskentelee it-alan konsulttina. Molemmat ovat käyneet sijaisperheen vanhemmilta edellytettävän PRIDE-valmennuksen. Oma tausta innosti sijaisäidiksi Sijoituslasten vastaanottaminen käynnistyi, kun Carina ja Pasi saivat nuorena parina sijoituslapseksi sukulaisen. Sitten syntyivät omat lapset, kasvoivat ja muuttivat omilleen. Carina toteaa tottuneensa vipinään, mutta ennen kaikkea hän haluaa tarjota välittämistä. – Itse näin ja koin lapsuus- ja nuoruusvuosinani paljon enemmän kuin mitä olisi pitänyt, Carina perustelee. – Minä taas en tiennyt pahasta maailmasta mitään. Kasvoin ihan pullossa, Pasi virnistää. Raisiossa ensimmäinen sijoituslapsi tuli Carinan ja Pasin kotiin vuosien 2014-2015 taitteessa. Pitkään he ottivat vastaan kiireellisiä sijoituksia, eli uusi lapsi saatettiin tuoda jopa keskellä yötä. Pienin tulokas on ollut nelikuinen vauva. Aluksi hän jännittyi sylissä jäykäksi kuin tikku. Syöttäminen tapahtui Carinan mukaan siten, että lapsi imi matolla tuttipulloa. Vähitellen syöminen onnistui babysitterissä. Sittemmin vauva uskaltautui olemaan sylissä, ottamaan katsekontaktia ja nauramaan. – Hänelle kävi lopulta hyvin, Carina summaa. Hetkelliset sijoitukset mukaan luettuina hän on hoitanut noin kolmeakymmentä lasta. Koti-ikävä iskee ennemmin tai myöhemmin Arjen pyörittäminen on Carinan mukaan yllätyksiä täynnä. On esimerkiksi lapsia, jotka ovat ennen huostaanottoa syöneet lusikalla vehnäjauhoja. Aamupalalla käynti voi olla heille vieras asia, jota harjoitellaan päivästä toiseen. Carinalle muistuu mieleen ensimmäinen aamu eräiden sisarusten kanssa. – Menin heidän huoneeseensa hiusväri päässä, toivotin hyvää huomenta ja sanoin aamupalan olevan valmista. Heille hiusvärini oli lopulta tosi merkittävä juttu, koska heidänkin äitinsä oli värjännyt tukkaansa. Sijoituslasten mukaantulo on saanut Carinan ja Pasin sekä heidän biologiset lapsensa huomaamaan, kuinka paljon ja kuinka haastavia ongelmia perheissä on. Aluksi sijoitukseen tuleva lapsi on jännittynyt. Carina kertoo joidenkin kiertelevän ympäri taloa, toiset tenttaavat häneltä asioita lähes pyörryksiin saakka. Kun tulija kokee olonsa riittävän turvalliseksi, hänelle iskee koti-ikävä, oli taustalla millaiset olot tahansa. – Lapset ovat hirveän lojaaleja vanhemmilleen, Carina toteaa. Hän muistaa vain muutaman lapsen, jotka ovat ehdottomasti kieltäytyneet näkemästä biologisia vanhempiaan. Biologisten vanhempien ja sijoituksessa olevan lapsen välisen suhteen tukeminen vaatii sijaisvanhemmilta jatkuvia ponnisteluja. Carina on kuullut lasten suusta monenmoisia kertomuksia. Yleensä hän toteaa kyselevälle lapselle, ettei esimerkiksi päihteiden väärinkäyttäjä halua pohjimmiltaan pahaa, vaan kärsii sairaudesta. Ensisijaisesti Carina ja Pasi kohentavat heillä asuvien lasten oloa ja valmiuksia. Lasten biologisten perheiden sisäiset asiat heidän on rajattava toimialueensa ulkopuolelle. Niiden selvittämiseen eivät sijaisvanhempien voimat pidemmän päälle riitä. – Rajanveto on vaikeaa, sillä tietysti yritämme parantaa lasten ja vanhempien suhdetta, Carina tarkentaa. Lasten kiitos antaa voimia Parhaaksi kasvatusmenetelmäksi Carina nostaa rakkautta ja rajoja -metodin. Teini-ikäisten kuuluukin kapinoida rajoja vastaan, mutta yleensä he osoittavat arvostavansa niiden asettajia. Rajojen ohella yhtä tärkeä asia on puhuminen. – Sanon aina, että meillä puhutaan kaikki asiat suoriksi. Voimia päivästä toiseen jatkuvan ruljanssin pyörittämiseen Carina toteaa saavansa lasten kiitoksista. Niitä tulee monissa muodoissa. Joku rientää halaamaan, toinen pukee tunteensa sanoiksi. Tärkeäksi tehtäväkseen Carina kokee myös haaveiden herättämisen. Niitä syntyy vaikkapa iltasatua luettaessa. Joukossa on aina lapsia, joille lukemisen myötä avautuvat mielikuvitusmaailmat ovat jääneet vieraiksi. Sen sijaan monet sijoituslapset ovat nähneet omilla silmillään liikaakin, minkä myötä sallitun ja kielletyn välisen rajan hahmottaminen on vaikeaa.  Kun rajat eivät ole selvillä, vaaroja piilee niin elävässä elämässä kuin nettimaailmassakin. – Olemme ajan saatossa puuttuneet monenmoisiin nettijuttuihin. Ettei esimerkiksi saa lähettää suihkussa otettuja selfieitä, kun joku sattuu sellaisia pyytämään. Entäpä kännykkäsäännöt noin yleisemmin? – Meillä ladataan puhelimet yöllä olohuoneen lipaston päällä. Sillä virralla on pärjättävä seuraava päivä. Eväiksi elämäntaitoja ja lintujen nimiä Kujalat tuumaavat, että omien lastensa kohdalla heillä oli melkoinen kynnys pyytää apua. Sijoitettujen lasten kohdalla asiaa ei tarvitse miettiä. Heidän kanssaan tulee käyttää kaikkia ammattilaisten tarjoamia tukipalveluja. Siitä seuraa lyhyesti sanottuna melkoinen kuljetusrumba. Omasta jaksamisestaan Carina ja Pasi huolehtivat käymällä kerran vuodessa parin viikon lomalla, yleensä Thaimaassa. Heidän biologiset lapsensa kyselevät tämän tästä vanhempiensa jaksamista ja tulevat tarvittaessa tuuraajiksi. – Sijoituslapset ovat meidän omille lapsillemme siskoja ja veljiä. Heillekin on välillä tosi kova paikka, kun joku lähtee pois, Carina selittää. Silloin kun arki kuormittaa liikaa, Carina lähtee päästelemään liikoja höyryjä Pähkinämäen laavulle. Ulkona hän kertoo nauttivansa eläinten katselusta. – Ja kaikista ötököistä, lisää pöydän päässä haastattelua kuunteleva pikkupoika. Carina nyökyttelee ja toteaa lasten oppivan elämäntaitojen lisäksi suuren joukon lintujen nimiä.