Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Rannan jäätyneet kivet vangitsivat Timo Kariston huomion – NaSeVa:n valokuvanäyttelyssä otoksia läheltä ja kaukaa

Muutama talvi sitten Timo Karisto käveli Ukko-Pekan sillan tuntumassa Luonnonmaalla, ja hänen huomionsa kiinnittyi rannan jäätyneisiin kiviin. – Ulappa oli peittynyt näkkileivän vahvuiseen jäähän, Karisto muistelee. Tietysti miehellä oli matkassa kamera laajakulmazoomeineen, ja hän ikuisti näkymän. Saman näkymän voi nyt kuka tahansa nähdä helmikuun loppuun asti Naantalin pääkirjaston toisessa kerroksessa, jonne Naantalin Seudun Valokuvaajat on pystyttänyt näyttelynsä ”Läheltä ja kaukaa”. – Vaikkei olisi kameraakaan mukana, aina etsin kuvakulmia. Joskus harmittaa, kun kameraa ei ole mukana. Mutta melko turha on palata kameran kanssa. Tilanne on jo mennyt, Karisto kertoo. Luonnonmaalta keskustan suuntaan tarkentamaansa otokseen Karisto rajasi tunnistettavia kohteita kuten kirkon ja Kuparivuoren kalliot. Ne tunnistaa kuka tahansa naantalilainen, mutta Naantali-kuvissa kirkko ehkä yleensä näkyy korostetummassa roolissa. Kariston otoksessa kaupunki taasen hukkuu kallion taakse. Läheltä ja kaukaa . 12 seuran kuvaajaa on pannut tulkintansa näytille yhteensä 27 kuvana. Karisto valitsi kuvistaan mukaan kaksi. – Aiheen voi käsittää monella tavalla. Fyysisesti lähempää makrokuvaten tai sitten kohde on kauempana kamerasta. Tai sitten kohde on maantieteellisesti kaukana, Karisto miettii. Toinen kuva on tuhansien kilometrien takaa Jekaterinburgista. Kolme vuotta sitten Karisto teki norjalaisen kaverin kanssa Trans-Mongolian junamatkan, ja pari Naantalin kirkko -kuvalle on myös kirkko. Venäjän tsaariperhe surmattiin vuosisata sitten Jekaterinburgissa, ja Karisto sanoo, että viimeisen päälle saneeratussa kirkossa on tsaariperheen muistonäyttely. Kariston valokuvaharrastus alkoi kansakouluikäisenä Turussa 1960-luvulla ns. Coca-Cola-kameralla, eikä kuvaamiseen ole paria kuukautta pitempiä taukoja sen jälkeen tullut. Luonnonmaalle Karisto muutti 1994, ja vasta Naantalissa mies liittyi valokuvakerhoon. NaSeVassa Karisto on tutustunut ihmisiin, ja mukavia retkiä joukko on tehnyt runsaasti kuten saaristoon, Norjaan tai Baltian maihin. – Näyttelyitä on ollut. Sekin on seuran hyvä puoli, että tulee kuville käyttöä. Valokuvaamisessa Karistoa kiehtoo luovuus. – Valokuvaajana maisemaa katsoo eri vinkkelistä. Kun valo osuu johonkin arkiseenkin juttuun, niin se näyttää joltain, vaikkei muuten näyttäisi. Kuvaamiseni painottuu luontoon, lähinnä retkillä hienoissa maisemissa, toki myös rakennetussa ympäristössä. Kiehtovia ovat vanhat, hylätyt rakennukset, niistä saa hienoja yksityiskohtia. Kunhan vaan varmistaa, ettei siellä asu ketään.