Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipidekirjoitus: kansalaispalvelu ja turvallisuustaidot

Rannikkoseudun 21.1.2020 pääkirjoituksessa pohdittiin naisten pakollista kansalaispalvelusta jota puolustusministeri Antti Kaikkonen pitää selvittämisen arvoisena. Päätoimittaja Joni Kosken mielestä kannattaisi mieluummin keskittyä maanpuolustushengen ylläpitämiseen jotta asevelvollisuudelle löytyy kansan tuki myös tulevaisuudessa. Olen kummankin kanssa vähintään osittain samaa mieltä: sekä selvitystä, että maanpuolustushenkeä tarvitaan. Sitä, josko yhteiskunnalla ei olisi tarvetta lyhyellekään kansalaispalvelulle, olisin kuitenkin halukas pohtimaan laajemmin. Yhteiskunta koostuu yksilöistä, meistä jokaisesta, autettavista ja auttajista. Arjen kriisi - esimerkiksi myrskytuhojen aiheuttama laaja sähköhäiriö tai vedenjakelun katko - korostaa kunkin omatoimisuuden ja valmiuksien merkitystä. Japanissa kansalaisia opetetaan pitämään itsensä ja läheisensä hengissä ensimmäiset 72 tuntia. Kotitalouksien varautumisen asiantuntijoita Japanissa ovat erityisesti naiset. Mitä paremmat kansalaisten oma osaaminen poikkeus- ja häiriötilanteessa toimimiseen, sitä paremmin rajallinen koulutettujen vapaaehtoisten joukko pystyy keskittymään avustus- ja pelastustoimintaan. Suomen Pelastusalan Keskusliiton (SPEK) sivuston Kotivara-osioon tutustuu tunnissa, www.72tuntia.fi-materiaalin lukeminen vie pari tuntia. Alkusammutuskurssi kestää päivän, ensiapukurssi kaksi päivää. Kahdessa tai kolmessa kuukaudessa ehtii opetella todella paljon, monta itselle, lähimmilleen ja naapureilleen hyödyllistä taitoa. Vapaaehtoiseksi meripelastajaksi kouluttautuminen vie pari vuotta, joskin omaan tahtiin ja itselle sopivina ajanjaksoina. Olisi mahdotonta pitää palkallista ”pelastusreserviä” kaiken varalta. Jo nyt esimerkiksi vapaaehtoispalokuntien työpanos on merkittävä, niin hälytystehtävien hoitamisessa kuin oman osaamisen ylläpitämisessä ja kaluston sekä varusteiden ylläpidossa. Arjen turvallisuus on Maanpuolustusnaisten Liiton kärkiteema, jonka puitteissa koulutetaan niin ensiapua, alkusammutusta, sähköttä selviämistä, ruokahuoltoa poikkeusolosuhteissa kuin johtamis- ja organisointitaitojakin. Suomen Punaisen Ristin johtamissa harjoituksissa mallinnetaan eri vapaaehtoisorganisaatioiden yhteistyötä öljyonnettomuuksien varalta. Johtovastuu on viranomaisilla, mutta onko tarvittavia vapaaehtoisia riittävästi, entä ovatko he oikeassa paikassa oikeaan aikaan? Vaikka Suomessa onkin yli 80.000 naispuolista lääkäriä ja hoitajaa, ovatko he ylipäätään - huomioiden pitkät etäisyydet ja hoitaja- sekä lääkäripula - irrotettavissa toiselle paikkakunnalle? Kenties tätä jo onkin mietitty, näin päättelin viime keväänä saadessani vapaaehtoisille turvallisuustoimijoille suunnatun kyselyn. Siinä pyydettiin ilmoittamaan milloin ja miten pitkiä aikoja on käytettävissä, miten kauas olisin valmis lähtemään ja mihin tehtäviin on osaamista. Kysely sai pohtimaan miten vankasti vapaaehtoisten resurssin ajankäytön varaan lasketaan ja luotetaan. Sehän ei ole pakollista kansalaispalvelusta vaan perustuu omaan motivaatioon. Salon Halikossa syyskuussa 2018 tapahtui kynttilätehtaan palo, josta seurasi tarve evakuoida suuri määrä ihmisiä hyvin nopeasti. Teollisuuspaikkakunnalla asuva saattaa miettiä mahdollisen suuronnettomuuden vaaraa tavallista enemmän, kenties myös omia taitojaan ja mahdollisuuksiaan toisten auttamiseen. Pidän turvallisuustaitoja tärkeinä. Ajatus milloin tahansa ja missä vain käytettävissä olevista vapaaehtoisista on kuitenkin epärealistinen. On vaikea sanoa josko pakollinen kansalaispalvelus on mahdollinen - ehkä. Ovatko turvallisuustaidot tarpeellisia jokaiselle - kyllä. Toteuttamisen muotoja on syytä selvittää. Kansalaistaito poistui oppiaineena jo parikymmentä vuotta sitten. Sen palauttaminen kouluihin esimerkiksi teemaviikkona - vrt. sanomalehtiviikko - olisi hyvinkin hyödyllinen. Vuosittain järjestettävälle, viikon kestävälle maanpuolustuskurssille olisi paljon enemmän kiinnostuneita kuin mitä niihin on paikkoja. Olisiko yksi ratkaisu osallistuminen jonkin turvallisuus- ja pelastusalaan liittyvän yhdistyksen toimintaan? En heittäisi ideaa kansalaispalvelusta roskakoriin, vaan selvittäisin eri keinoja motivoida kansalaisia osallistumaan vähintään omia turvallisuustaitoja kehittävään koulutukseen.