Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

”Näitä marjoja nautitaan talvella Naantalin jäähallissa” - Leena Mannosen palstalla kasvaa buffet- ja myyjäisleivonnaisten raaka-aineita

Punaisista viinimarjoista on luvassa hyvä sato ja juuri niitä Leena Mannonen toteaa tarvitsevansakin. Huomattava osa marjoista päätyy lapsille ja lapsenlapsille. Näin Mannosen viljelypalstan satoa nautitaan muun muassa Naantalin jäähallissa, kun urheiluseuralaiset myyvät ringette- ja jääkiekko-otteluiden yleisölle marjapiirakkaa sekä muita herkkuja. Mannonen ja hänen miehensä ovat hoitaneet Naantalin Taimossa olevaa viljelypalstaansa kymmenkunta vuotta. Sitä ennen se kuului heidän naapurilleen, jonka jäljiltä palstalla kasvaa yhä marjapensaita ja luumu- sekä tyrnipuu. – Tänä vuonna näyttää siltä, ettei tule paljon luumuja eikä tyrnikään tee marjoja. Myös avomaakurkkujen sato jää tavallista heikommaksi. Sato on kaudesta kiinni. Viime vuonna luumuja tuli tosi paljon, Mannonen sanoo. Tiistaina hän ja miehensä noutivat yhden aarin kokoiselta palstaltaan perunaa, tilliä sekä syksyllä istutetun valkosipulin komeita kynsiä. Myöhemmin nostettavat perunat päätyvät pariskunnan kylmäkellariin. Ne pannaan tomaattilaatikoihin, jotka asetetaan laariin. Ilma pääsee kiertämään laatikoiden välissä, ja perunat säilyvät hyvinä aina kevääseen asti. Palsta tarjoaa työn iloa ja kohtaamisia Meri-Naantalissa asuvalle Leena Mannoselle ja hänen miehelleen viljelypalsta on käytännössä katsoen ainut paikka, jossa he voivat kasvattaa vihanneksia. Taimonrannan kaavoitusta käsittelevissä yleisötilaisuuksissa on todettu, että Taimonrannan viljelypalstat joutuvat väistymään rakentamisen tieltä. Naantalin kaupunki on väläyttänyt istutuslaatikoiden mahdollisuutta. – Varmasti ne sopivat joillekin, mutta eivät ne ole meidän juttu, Mannonen kommentoi. Hänelle viljelypalstan parasta antia on virkeyttä antava tekeminen ja toisten ihmisten kohtaaminen. – Viljelijöinä on leskeksi jääneitä rouvia. Sitten on meidän ikäisiä pariskuntia, tämmöisiä seitsemänkymppisiä. Kuluneena keväänä moni palsta sai uuden vuokraajan. On joukossa sellainenkin viljelijä, joka on pitänyt palstaa siitä lähtien kuin Taimon, tai virallisesti sanottuna Rantaluikkion viljelypalstat perustettiin. Mannosen mielestä olisi tärkeää, että kävely- tai pyöräilymatkan päässä kantakaupungista olisi jatkossakin viljelypalstoja, jos Rantaluikkion palstat jäävät rakentamisen jalkoihin. – Palstat ovat niitä vuokraaville ihmisille tärkeitä. Useimmat heistä ovat sellaisia, etteivät he ryhdy pitämään kovaa meteliä palstamaan puolesta, Mannonen sanoo. Jos palstat joutuvat väistymään rakentamisen tieltä, hän aikoo viedä ainakin marjapensaat mukanaan. Todennäköisesti niille löytyy tilaa lasten pihamailta. Pakkanen auttaa muokkauksessa Kyselijöille Mannonen ja hänen miehensä painottavat, etteivät he hoida viljelmiään oppikirjan mukaisesti, mutta se ei suinkaan vähennä työn tuottamaa iloa. Viljelypalsta on perustettu savimaalle. Hiekkaisempi maaperä helpottaisi viljelijöiden työtaakkaa, mutta Mannonen toteaa, että savimaan kanssa on opittu tulemaan toimeen. – Isäntä kääntää maan joka syksy lapiolla. Pakkanen möyhentää paakut, mikä helpottaa keväällä tehtäviä maatöitä. Ne hoituvat pitkävartisella käsiäkeellä. Kastelupisteet saavat Mannoselta kehuja. Niitä on niin tiheässä, että lyhytkin kasteluletku riittää.