Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Muistokirjoitus: Orvokki Sariola (15.1.1933-7.9.2020)

Olin 11-vuotias tavatessani Orvokin ensimmäisen kerran. Kävin koulua Naantalissa ja Orvokki - minua 10 vuotta vanhempi - työskenteli siirtomaatavarakaupassa myyjänä. Tein tikusta asiaa, jotta voisin käydä ostoksilla ja samalla nähdä mielestäni viehättävimmän nuoren naisen, jonka tunsin. Orvokki tapasi elämänsä rakkauden, Ilmon . Hän jätti Naantalin ja perusti perheen Merimaskun Rantalaan. Alkuvuosina emme tavannet, asuin puolisoni kanssa Turussa ja ikäeroakin oli. Myöhemmin muutettuamme Merimaskuun, perheidemme tiet kohtasivat. Meitä oli enää neljä, molempien lapset olivat aikuisia. Orvokilla ja Ilmolla oli upea omakotitalo uima-altaineen. Kävimme yhteisillä matkoilla ja kyläilimme toistemme luona. Orvokista ja Ilmosta huokui keskinäinen rakkaus ja kunnioitus. Vilkutukset kotiportailla ovat jääneet hyvänolontunteina mieliimme. Ilmon aika muuttaa taivaan kotiin tuli aikanaan, ja Orvokki jäi yksin. Tuli hiljaiselon aika. Vuosia myöhemmin sain kuulla Orvokin olevan Katavakodissa Rymättylässä. Soittelimme useita kertoja viikossa, korona vei viimeisetkin tapaamismahdollisuudet. Kävimme kuitenkin keskusteluin hänen elämänsä vaiheet. Eläkeaikaan emme ehtineet, kun hänellä uupuivat voimat. Kuulin mielenkiintoisia asioita seurusteluajasta ja ruuhkavuosien elämästä Rantalassa. Hoidettavina olivat lapset, Ilmon vanhemmat ja huolehdittavina vielä eläimet. Heillä oli rakas harrastus – asuntoautoilu. Rantalassa lomittajat huolehtivat välttämättömästä. Asuntoautolla matkustettiin tutkailemaan Lapin ruska-aikaa, Norjan vuonoja ja käytiin myös Suomenlahden eteläpuolella Hollannissa saakka. Se oli rikasta elämää, kielitaitoa ei juuri ollut. Sen korvasi utelias ja uskalias mieli. Ruotsi ei kiinnostanut. Vielä pitkään eläkevuosina karavaanielämä innosti lähtemään. Viimeiset vuodet Katavakodissa olivat luopumisen aikaa. Rakkaiden omaisten käynnit piristivät elämää, ja kotona Katavakodissa oli hyvä hoito. Korona vei omaiset puhelinkeskustelujen päähän. Ikävä oli kova. Kaipaus ja jatkuvat kivut hallitsivat elämää. Kaikella on kuitenkin aina onnellinen loppu. Uupunut pääsee taivaan kotiin ja koko perhekunta saa rauhan. Aika on syntyä ja aika on lähteä. Me kaikki toivotamme Orvokille hyvää matkaa. Eeva Auvinen, ystävä