Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Lähihoitajaksi valmistunut Tuija Salonen kertoo aikuisopiskelun olleen mullistava kokemus - ”Kun koulu loppui, huomasin haluavani lisää tietoa kaikesta”

Naantalilainen Tuija Salonen , 58, oli töissä nuoresta tytöstä asti eri lähiseudun posteissa. Hänen työskennellessään Naantalin toimipisteellä se lopetti toimintansa ja kaikki irtisanottiin keväällä 2017. Hetken mietittyään tilannetta Salonen päätti soittaa Naantalin kaupungin varhaiskasvatukseen ja kysyä töitä. – Minulla kävin niin hyvä tuuri, että sain pitkän sijaisuuden Viialan päiväkodista ja olin siellä noin puoli vuotta. Päiväkodissa Salosella vahvistui ajatus kouluun hakemisesta. Hän aloitti lähihoitajan opinnot Raision ammattikoulussa syksyllä 2018. Sama polku yhdisti Ryhmässä kaikki muutkin olivat aikuisopiskelijoita, joten lähtökohdat opiskelujen aloittamiselle olivat samankaltaisia. – Olimme kaikki todella innostuneita ja saimme heti aikaan hyvän ryhmähengen. Luokalla on edelleen yhteinen WhatsApp-ryhmä, jossa he vaihtelevat kuulumisia. Päiväkodissa työskennelleenä Salonen tiesi erikoistuvansa lasten ja nuorten hoitoon. Muita lähihoitajan erikoistumisaloja ovat mielenterveys ja päihdetyö, sairaanhoito ja huolenpito sekä vanhustyö. Kun ryhmät jaettiin toisena vuonna erikoistumisalojen mukaan, Salonen tutustui myös nuorempiin opiskelijoihin. – Huomasin, että iällä ei ole mitään merkitystä. Meitä yhdisti sama polku ja tutustuin aivan ihaniin ihmisiin. Ihmisten kohtaaminen tulee luonnostaan Salonen ei osaa mainita yhtä tiettyä lempioppiainetta matkaltaan lähihoitajaksi, vaan kertoo nauttineensa kaiken uuden oppimisesta. – Kun koulu loppui, huomasin haluavani lisää tietoa kaikesta.Minusta tuli todella tiedonjanoinen ihminen, Salonen kertoo nauraen. Jos hän olisi yhtään nuorempi, jatkaisi hän ehdottomasti opiskelua. Lähihoitajan työ saattaa olla ajoittain erittäin vaativaa. Työssä ollaan todella lähellä hoidettavaa ja hänen läheisiään. Salonen tiesi alusta alkaen sopivansa hyvin lähihoitajan työhön. – Tuntuu, että minut on tarkoitettu työskentelemään ihmisten kanssa, joten se puoli työssä ei jännittänyt tai epäilyttänyt yhtään. Salosen mielestä vaikeampaa työssä on tehdä asiat teknisesti oikein kuin kohdata ihmisiä. ”Menkää ja opiskelkaa” Opiskeluun ryhtyminen oli Saloselle elämää mullistava kokemus. – Ajattelin aluksi, että onko minusta enää mihinkään, koska olen jo tämän ikäinen. Hän pelkäsi, ettei uusi tieto jäisi päähän. Kaikki meni kuitenkin hyvin, kun löysi oman tavan opiskella. Saloselle sopi parhaiten yksin kotona rauhassa opiskeleminen. Koulun meluisissa tiloissa keskittyminen oli hankalampaa. Matkallaan lähihoitajaksi Salonen kertoo saaneensa paljon kannustusta. Se alkoi jo työvoimatoimistosta, jossa hänen päätöstään opiskeluun ryhtymisestä arvostettiin. Myös luokkatoverit, opettajat ja läheiset olivat hänen tukenaan. Salonen sai Tehyltä opiskelujen päätteeksi myös stipendin, mistä oli kiitollinen. Hän ajatteli sen olevan kannustus kaikille kaltaisilleen iäkkäämmille aikuisopiskelijoille. – Minun ajatukseni muuttuivat opiskelun myötä ja innostuin valtavasti. Siksi haluan sanoa myös muille, että menkää rohkeasti, opiskelkaa ja kehittäkää itseänne.