Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Stereotyyppisiä muijia ja tavaraa pursuavia taloja - Heli Laaksosen pihakirppisnäytelmä saa kantaesityksensä Naantalin teatterissa perjantaina

Murrerunoilija Heli Laaksosen näytelmän Sylvia, Tuija ja pihapuhe kantaesitys nähdään perjantaina Naantalin teatterissa. Sen ohjaa Teija Söderholm , ja hän astuu itsekin näyttämöllä. Kui sai Naantalin teatteri esitettäväkseen kantaesityksen suositulta kirjailijalta? – Se onkin ihan huikeata. Viime kesänä kysyin Heliltä, saadaanko me tehdä Lukkosulaa ja lumpeenkukkia. Hän vastasi, että hänen mielestään se näytelmä on jo vanha ja hän on jo parhaillaan kirjoittamassa uutta. Se oli kyllä ihan käsittämätöntä, koska mikä tahansa kaupunginteatteri olisi sen ottanut riemumielin, Söderholm sanoo. Komediassa eläkeikäiset ystävät siltainsinööri Sylvia ja rehtori ja leski Tuija päättävät panna pystyyn pihakirppiksen ja myydä kaiken tarpeettoman, kuten miesvainaan lumilingon. Kohta ei olekaan enää selvää, mikä on tarpeetonta. – Sen näytelmän voi katsoa ihan hurttina huumoripläjäytyksenä tai sitten voi ihan oikeasti jäädä vähän miettimään, mistä kaikesta tässä elämässä on kysymys ja mistä voi luopua ja mistä tarvitsisi luopua, Söderholm miettii. Mikä on näytelmässä parasta ja mikä on parasta? – Parasta siinä on kyllä elämänläheisyys, helppous ja vaikeus. Pahinta? Näyttelijälle on vaikeinta se, että saa oikeasti pokan pidettyä. Aika hulppea meininki on ollut, mutta luotan siihen, että tositilanteessa ei ole vaikeuksia. Kunnon keskittyminen vain päälle. Söderholmin omassa elämässä jysähti joulukuun lopulla, kun hänen miehensä Ben Söderholm , itsekin Naantalin teatterin aktiiveja, sai aivoverenvuodon ja joutui sairaalaan. Ensi-iltaa lykättiin kuukausi. Kuntoutus edistyy, ja mies on ollut yhdellä kotilomalla Tyksin Kaskenlinnan sairaalan kuntoutusosastolta Turusta. – Aivan huikea paikka, kaikki osa-alueet otetaan huomioon kaiken aikaa. Juuri on aloitettu harjoittelemaan taso-Fordin, semmoisen mihin nojataan, kanssa askeltamista. Ihan vielä Ben ei varmaan tule teatteriin katsomaan, mutta toiveet ovat korkealla, kertoo Söderholm. Kuin omasta elämästä Kun näyttelijät saivat Laaksosen tekstin luettavakseen, he huomasivat, että se on kuin heidän omasta elämästään. – Me ollaan ihan vedet silmissä naurettu, että onko Heli ollut jossain kurkkimassa meitä. Silloin kun me ekan kerran luettiin se näytelmä niin me oltiin vain, että ”Ei voi olla totta!” Tosin me ollaan varmaan aika stereotyyppisiä muijia: talo pursuaa tavaraa ja silti käydään kirppiksillä. Jos mennään myymään jotain niin ostetaan silti. Ihan kamalaa! Näytelmässä on esimerkiksi semmoinen pikku juttu kuin posliinipossukokoelma, minkä Heli on sinne piruuttansa laittanut. Mulla aivan oikeasti on posliinipossukokoelma. Mä en kestä! Mitä on pihapuhe? – Pihapuhe on Heli Laaksosen runosta Eik vaihdettais vihapuhe pihapuheeks. Aika mainio runo onkin. Täyttä asiaa kaikessa hauskuudessaan. Pihapuhe on puhetta pihalla. Näytelmässä muijat on pihalla, toinen pitää kirppistä ja toinen rupeaa häntä siinä auttamaan, vanhat kaverukset. Välillä vähän kinataan, ja välillä muistellaan teatteriharrastusta. Välillä mennään vähän erilaisiin sävyihin. Mitä on vihapuhe? – Ihan liikaa ihmiset puhuu kiukuspäissään. Jotenkin nykyään on niin sallittua se, ettei tarvitse mitään karsia, antaa tulla kaikki vaan suusta ulos. Se on itse asiassa mua ärsyttänyt vuosikaudet. Mitä on rakkauspuhe? – Puhetta rakkaudesta. Toinen noista meidän roolihahmoista on leski ja silti hän muistelee sitä miestänsä ja miettii, että voisiko uudelleen mennä vai ei. Olisiko vihkikaava tarkoittanut sitä, kunnes kuolema odottaa. Jos se siellä kuitenkin odottaa. Sitten taas toinen ei ole koskaan naimisiin mennytkään eikä mukulia hankkinut. Miehiä on ollut ja silti ei oikein tiedä, onko koskaan rakastunut ollut.