Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Hyvä meidän portsarit!

Sain kunnian olla viime viikonloppuna mukana, kun Merimaskun Ahdon C-tytöt pelasivat kauden ensimmäiset viralliset pelinsä Tampereen alueleirillä. Lajina siis pesäpallo, Suomen kansallispeli, joka ottaa vielä ensiaskeleitaan Naantalissa. Pesäpalloa on pelattu perinteisessä seurassa vasta alle kymmenen vuotta, joten laji on vielä kovin nuori, mutta valtava on pelaajien halu kehittyä. Olen ollut joukkueen toiminnassa mukana vasta vajaan vuoden, viime vuoden heinä-elokuusta lähtien. Tarkoitukseni oli alunperin toteuttaa vanhempien ohjenuoraa Kuljeta, Kustanna ja Kannusta, mutta vanhan lajiniilon veri veti lähemmäs tapahtumia ja kuinka ollakaan, nyt olen mukana valmennuksessa ja pelinjohdossa. Jokainen päivä harjoituksissa tai peleissä opettaa minullekin jotain uutta. En väsy ihailemaan sitä asennetta, mikä jengistä huokuu, kun kokoonnumme Teljentien kentälle opettelemaan lisää lajitaitoja. Sama asenne näkyi viikonloppuna monessa asiassa – pelien lisäksi valmistautumisissa, ruokailuissa, majoittumisessa – jengi hoiti leiviskänsä suurinpiirtein juuri niin hyvin, kuin 15-vuotiailta voi vaatia. Leiriviikonlopun aikana sattui ainoastaan yksi harmittava asia. Vaikka Tampere ei meidän levikkialueen ydintä olekaan, pakko tässä kohtaa laittaa iso piikki Tampereen kaupungille ja Suomen Kädenvääntöliitolle. Meidän majoituspaikkamme, Hatanpään koulu, oli lauantaina varattu puoliksi meille ja puoliksi kädenväännön SM-kisoille. Tampereen kaupunki ei ilmeisesti ollut riittävän tarkka valvonnassaan, tai sitten kädenvääntökisojen järjestyksenpito meni täysin pieleen, sillä erityisesti kisojen yleisö näytti kaikkea muuta kuin hyvää urheilullista esimerkkiä C- ja B-ikäisille junioreille. Omat väkijuomat kisakatsomossa ja täysin valvomaton ramppaus koulun wc-tiloissa – osa yritti jopa samoihin tiloihin, jotka oli osoitettu leiriläisten käyttöön. Onneksi pesäpallojoukkueiden johdosta löytyi kansalaisrohkeutta omaavia ihmisiä, jotka ottivat tilanteen haltuun ja vahtivat, että leiriläiset saivat rauhassa käyttää niitä tiloja, jotka käyttöömme oli osoitettu. Tässä samalla hatunnosto ja kiitos Racel Sirolalle ja Sari Virralle, jotka saivat kädenväännöstä kiinnostuneiden ihmisten rumia mulkaisuja osakseen, kun toimivat portsareina!