Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Mielipide: Vesillä liikkujatkin tarvitsevat hyviä tapoja

”Maapallosta on 3/4 osaa vettä, ja vain 1/4 maata. Sekin vain siksi, että alukset voidaan kiinnittää”, opetti kulunut esimieheni ja jatkoi: ”Merellä pitää liikkua arvokkaasti, kunnioittaa luontoa ja olla Gentleman!” Vaikka aluksen nimi olisi miehekäs, se on sukupuoleltaan silti nainen. Hyvät tavat edellyttävät, että iäkäskin lady pidetään fiinissä kunnossa. Siistinä ja puhtaana. Köydet koilattuina ja niiden päät joko pleissattuina tai rihmattuina. Heti vesiltä palattua on ”tyttö” tankattava. Silloin se ei aiheuta yllätyksiä tai muutu vikuraksi ohjailla. Asiantuntija tulkitsee kipparin taitoja aluksen kunnossapidosta ja solmuista eikä pätevyysviireistä. Äänetön taitaminen on osa hyviä tapoja. Mitä vähemmällä melskeellä irrotus ja kiinnitys tapahtuvat sitä fiksumpi on miehistökin. Reelingin eli kaiteen yli nousta alukseen. Eikä pissitä mereen! Satama ei ole kuin liiteri. Hyvä merimiestapa edellyttää, että laiturissa alukset kiinnittävät keulat samaan suuntaan. Komentosillalla ei saa häiritä ohjailijaa, hiplata laitteita tai pimeällä sytytellä valoja. Hyvä tapa vaatii, etteivät matkustajat kiinnityksen ja irrotuksen aikana ole ohjaamossa tai keula- ja peräkannella häiritsemässä työskentelyä. Ikivanhoja aluksella vallinneita käytäntöjä ovat, että aamulla ensimmäistä kerta tavatessa tervehditään ja kannella esiinnytään täysin pukeutuneena. Aluksella ei saa viheltää, pitää käsiä taskuissa eikä veteen heittää roskia. Reelingin yli saa oksentaa, mutta ei vastatuuleen. Ehdoton tapa on nostaa lepuuttajat kannelle aluksen irrotettua. Kulussa roikkuvat ovat kuin turvavyö auton oven välissä. Kiinnitettäessä lepuuttajia on laskettava riittävästi myös aluksen vapaalle kyljelle. Lippu on merenkulkijalle pyhä. Ulkomailla on syytä käyttää omaa kansallislippua. Lippukulttuurin taitaminen kuuluu veneilytaitoihin. On huolimattomuutta käyttää rikkinäistä tai likaista lippua ja jättää se yöksi liehumaan tai nyyttinä tankoon. Liikenteessä peruskohteliaisuus on, että niitä väistetään, jotka harjoittavat merellä ammattiaan. Huonolla näkyvyydellä osoittaa merimiestaitoa hiljentää vauhtia. Tarvittaessa jopa pysähtyä ja antaa vaadittavia valo- ja äänimerkkejä. Myös oman aluksen näkyvyys toisten tutkassa tulee varmistaa! Herrasmiesveneilijä ei ankkuroi liki vedenalaista kaapelia tai vesijohtoa. Eikä häiritse saaristossa asuvien rauhaa – ihmisten tai otusten. Jos tärvelee toisen omaisuutta, on siitä reilusti ilmoitettava omistajalle. On hyvissä ajoin ennen laituria kokeiltava ”ottaako kone taakse”. Tosi harkitsematonta on aiheuttaa satamassa olijoille aallokkoa ja joutua kiinnitysvaiheessa jopa omien perälaineiden ryskyteltäväksi. Meistä enin osa ei lue käyttöohjeita. Vesillä liikuttaessa se voi osoittautua kohtalokkaaksi. Veneessäkin on päällikkö. Hänen tärkeimpiä avujaan ovat maltti, osaaminen sekä vastuu aluksesta ja sen henkilöstöstä. Vesille lähdettäessä muista ”kytkeä aivot”! Sanoohan varsinaissuomalainen sananparsi: ”Nekko meril seilava, ne mertte vaarat tietävä” Mikael Miikkola Paattisten pursiseuran varakommodori