Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Ilman kahvia ei ole elämää

Marko Vuosjoki Saatan hieman liioitella otsikkoni kanssa. Mutta, koska olen yhden sortin kahvin suurkuluttaja, en voisi kuvitellakaan aamua (tai aamupäivää, lounasta ja iltapäivää) ilman kunnon kahvimukillista. Etenkin aamun avauksessa kahvilla on järkyttävän suuri osuus. Ilman isoa mukillista kahvia ei päivä vaan lähde liikkeelle. Olen viime aikoina ollut kuitenkin laiska, enkä jaksa aamulla keittää kunnon suodatinkahvia, vaan napsaan vedenkeittimen päälle ja aamun ensimmäisen kofeiiniannoksen saan pikakahvista. Enkä taida olla ihan ainoa, joka näin toimii, sillä Kahvi- ja paahtimoyhdistyksen mukaan viime vuonna Suomeen tuotiin 1,2 miljoonaa kiloa pikakahvia. Se on toki ”vain” parisataa grammaa jokaista suomalaista kohti eli karkeasti kaksi normaalikokoista tai yksi iso purkillinen pikakahvia. Siitä tekaisee noin 100–200 kupillista kahvia, riippuen miten vahvaa vatsa kestää. Otetaanpa kuitenkin vertailuun se ”oikea” eli suodatinkahvi. Sitä toimitettiin viime vuonna kauppoihin ja suurkeittiöihin 54 miljoonaa kiloa. 54 miljoonaa! Se tarkoittaa noin kymmentä kiloa eli 20 pakettia per suomalainen. Toki näissä laskelmissa on mukana kaikki suomalaiset, lapsetkin, jotka harvemmin kahvia ryystävät. Yhdestä paketista keittelee paketin ohjetta seuraten noin 70 kupillista – itse en pidä liian vahvasta kahvista, joten taidan itse saada paketillisesta sata kuppia juotavaa. 20 pakettia X sata kuppia = 2 000 kupillista. Lyhyellä matematiikalla laskettuna. Sehän onkin jo melkein viisi kuppia päivässä, mikä ei kyllä ihan meikäläiselle riitä. Sumppia menee lähemmäs kymmenen kupillista per päivä. Tituleerasin jo itseäni kahvin suurkuluttajaksi, mutta kun näitä Suomen vuosittaisia kahvitilastoja hieman tarkemmin laskeskelee, taidankin kuulua (tässäkin tapauksessa) tylsään keskitasoon. Höh. Kirjoittaja saattaa myös töihin tultuaan hermostua, jos ensi töikseen joutuu kahvinkeittoon.