Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Terveisiä Porista!

Olen käynyt Porissa, eli tässä Satakunnan krysoberyllissä (”helmi” kuulostaa liian vaatimattomalta) suurin piirtein silloin kun sanomalehti Björneborgs Tidningillä oli kukoistuskautensa, eli kauan aikaa sitten. Viime viikonloppuna minulla oli tilaisuus päivittää Pori-tietämykseni vihdoin ajan tasalle. Ennakko-odotukseni Porista oli tämä: Sifonkihuiviset hahmot vaeltavat kaduilla ja hokevat yhtenään ”ett tua noi”. Syrjäkulmilla 1970-luvun betonikerrostaloja. Prisma. Pari patsasta, jotka kumpikin esittävät leikkuupuimurin osia. Tori. ABC-liikennemyymälä. Porilaisten urheilusaavutukset tietysti tunsin entuudestaan. Porilaisesta hulluudestakin olen kuullut puhuttavan, mutta se nyt ei erityisesti kiinnosta. Kahjoja on näilläkin nurkilla tarpeeksi, joten pitäkää porilaiset omanne turvallisesti Porissa. Mutta Pori osasi yllättää tällä reissulla. Kokemäenjoen rantamilla kaupunki näytti melkein nätiltä, ja se on iso kehu varsinaissuomalaisen jäärän suusta. Päivän matkalla ei tietenkään voi syntyä kokonaiskuvaa isosta kaupungista. Mooskeri, Paarnoori, Preiviiki ja muutamat muut omituisemmannimiset kaupunginosat jäivät näkemättä. Mutta varmasti palaan Poriin aikaisemmin kuin Björneborgs Tidningin ehditään nostaa haudastaan uuteen loistoonsa. En toki lähtenyt Poriin ensisijaisesti ihastelemaan kaupunkikuvaa, vaan matkan päämääränä oli Kirjurinluoto ja Pori Jazz -festivaali. Lauantain pääesiintyjänä oli Seal, joka täytti Kirjurinluodon päälavan kokonaan, vaikka olikin vain 193 senttiä pitkä. Jazziksi en hänen musiikkiaan tosin kutsuisi: Se olisi vähän samaa kuin sanoisi, että Cheek on Suomen koskettavin chanson-tulkitsija. Mutta yhtä kaikki, Sealin konsertti oli lämminhenkinen. Festivaalin järjestelyt toimivat Kirjurinluodolla hyvin: Auton sai parkkeerattua lähelle, bajamajoihin ei tarvinnut jonottaa, ja kuohuviinilasillisen sai ostaa kätevästi Segway-vekottimen päälle rakennetusta minibaarista. Seuraavaksi varmaan pitäisi lähteä Kouvolaan. Tai Varkauteen. Tai Pieksamäelle. Tai Kemijärvelle. Ehkä nekään eivät ole ihan niin rumia kaupunkeja kuin etukäteen luulen. Mielikuvat voivat johtaa harhaan. Joni Koski