Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Saunakulttuuri taitaa muuttua

Joni Koski Kerrostalokotimme sauna rempattiin perusteellisesti. Modernia piti olla: Seiniin ja kattoon tuli vaakasuuntaiset tervaleppäpaneelit, kun kaikilla muillakin sellaiset oli. Kiukaan taakse tehtiin luonnonkivimäinen seinä. Lauteisiin upotettiin tunnelmalliset led-valot. Lattian muovimatto sai väistyä laattalattian tieltä. Tästä remontista on nyt kulunut neljä vuotta. Sauna ei enää edusta saunadesignin terävintä kärkeä, mutta minulle se kelpaa. Periaatteessa. En vain jostain syystä enää innostu kotona sähkösaunassa hikoilemisesta. Olen käynyt heittämässä löylyä varmaankin alle 20 kertaa näiden neljän vuoden aikana. Suurimman osan aikaa sauna toimittaa varaston virkaa. Sinne voi nakkailla vaikka pyykkisaavin, jolle ei muualla asunnossa ole sopivaa säilytyspaikkaa. Monella kerrostalosaunalla taitaa olla sama kohtalo. Saunasta tulee vähitellen tavaran säilytyspaikka tai se vain jää vaille käyttöä. Rakennusliikkeet ovat jo älynneet tämän ilmiön, eikä uusia kerrostaloyksiöitä hyvin usein varusteta enää saunoilla. Toista oli oli vielä 1990- ja 2000-luvuilla, jolloin sauna sovitettiin väenvängällä pieneenkin asuntoon. Voi sanoa, että onneksi tästä trendistä päästy eroon, sillä pienen asunnon neliöt kannattaa käyttää fiksummin. Onnetonta tosin on se, nyt kylpyhuoneet tehdään järjettömän suuriksi, koska rakennusmääräykset niin edellyttävät. Ei suomalaisten saunominen silti ole katoavaa perinnettä. Saunassa käydään vaikkapa kuntosalilla tai uimahallilla. Yleinen saunakin tekee kovaa vauhtia tuloaan takaisin (SS 23.7.). Nyt ei puhuta mistään kerrostalon pohjakerroksessa olevasta hikisestä luolasta, jonka seiniltä maalit rapistuvat, vaan arkkitehtonisesti komeista komplekseista. Niistä tunnetuin on naantalilaisen Rakennustoimisto Jussit Oy:t Helsingin Hernesaareen rakentama Löyly, mutta samanlaisia projekteja on viritteillä muuallakin, kuten Kuopiossa ja Tampereella. Ehkä se on vain niin, että saunomiskulttuuriin kuuluu olennaisena osana kokemus yhteisöllisyydestä. Yksin kökkiminen kerrostalon muutaman neliön sähkösaunassa ei tavoittanutkaan sitä, mitä saunominen suomalaiselle merkitsee.