Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Mikä nakersi luottamusta?

Otsikon kysymys on esitetty minulle viimekertaisen kolumnin jälkeen. Silloin elettiin vuotta 1980. Luottamuspulan juuret juontavat vuoteen 1978. Siinä vaiheessa kaupunginjohtaja Jorma Kallio oli vakiinnuttanut asemansa ja Kalkkaan potkineet poliitikot antoivat hänelle pelitilaa. Idyllisen Naantalin mielipideilmasto kiristyi. Arjessa sen saivat tuta etenkin järjestöt, jotka eivät olleet myötäsukaisia kaupunginjohdon, siis Kallion, hankkeille. Keväällä 1978 julkisuuteen nousi tieto, että kaupunginjohtaja puuhaa Osvan puistoon (nykyinen tori) keskuskioskia. Siihen tulisivat yleisövessa ja kioski. Kiire herätti epäilyjä, että kioskille oli sovittu yrittäjä. Kioski olisi noussut silloisen kaupungintalon, nykyisen kirjaston kylkeen Puistotien päähän. TS teki aiheesta jutun. Haastateltavat vastustivat. Vallis Gratiae -yhdistyksen sihteeri Heikki Tuomi-Nikula kyseli, mihin uutta kolossia tarvitaan? Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Hanna Keitilä kaipasi paikalle pikemminkin suihkulähdettä tai patsasta. Kallio sai tarkistaa jutusta omat lausuntonsa, muttei pitänyt yleissävystä. Hän kanteli JSN:lle. Neuvoston päätös oli vapauttava, tietenkin. Vallis Gratiae -yhdistykselle mielipiteen ilmaisu kävi kalliiksi: sen avustuksesta leikattiin kaksi kolmannesta. Vuonna 1977 yhdistyksen vuosiavustus oli 30 000 markkaa. Vuonna 1979 se oli 10 000 markkaa. Yhdistys pyöritti taidenäyttelyitä, kesäteatteria ja järjesti Naantali-päivän pääjuhlineen ja paljon muuta. Kesäteatteriin tuli katkos, mutta myöhemmin Naantalin Teatteri on kiitettävästi hoitanut sitä sarkaa. Museoyhdistykselle ilmoitettiin, ettei yhdistykselle varattuja avustuksia makseta ennen kuin neuvottelut museon luovuttamisesta kaupungille on saatettu loppuun. Musiikkiopiston avustuksen ehtona oli, että oppilaat esiintyvät kaupungin tilaisuuksissa. Oppilaat maksoivat lukukausimaksun opiskelusta, eivät esiintymisistä. Naantalin Purjehdusseuralta mielipiteen ilmaisu vei toimitilat. Ei siis ihme, että luottamus kaupunginjohtoon oli tuolloin heikoissa kantimissa.