Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Isoja ongelmia?

Marko Vuosjoki Luin alkuviikosta vanhan ystäväni kirjoittaman kolumnin, joka herätti minutkin ajattelemaan asioita hieman tavallista syvällisemmin. Aiheena oli nykyajan ja ”Wanhojen Hyvien Aikojen” vertailu. Kaveri kirjoitti – perustellusti – että vaikka nykypäivänä valitusta ja ikäviä uutisia piisaa, keskimäärin hermostumme ja kiukuttelemme liian pienistä murheista. Meillä on huolenaiheita, jotka ennen vanhaan olisivat tuntuneet aivan lapsellisilta. Joskus itsestänikin tuntuu, että hermoilen ja harmistun turhan pienistä. Esimerkiksi näin kesäloman päätyttyä minua joskus korpeaa, kun en mukamas ehtinyt lomani aikana riittävästi ulkoilla golf-kentillä, matkustelu jäi vähäiseksi ja en saanut mitään aikaan pesäpallojunnujen valmennuksessa. Niinpä. Aivan mitättömän pieniä murheenaiheita. Jos ajatellaan vaikkapa yksinhuoltajavanhempaa, jolta on lähtenyt työpaikka alta, hän voisi aivan perustellusti raivostua minulle tuollaisista huolenaiheista. Hän voisi sanoa: ”Minun huolenaiheeni on se, miten saan ruokittua ja vaatetettua lapseni.” Mennäänpä tässä ajatusjuoksussa vieläkin pidemmälle. Äsken puheenvuoron saanut yksinhuoltajavanhempi saa kuitenkin meidän hyvinvointivaltiomme ansiosta edes jonkinlaista toimeentuloapua perheensä ruokkimiseen. Nyt kun päästään niihin Wanhoihin Hyviin Aikoihin, niin mitenkäs oli asian laita esimerkiksi sotien jälkeen? (Puhumattakaan Talvi- ja Jatkosodan ajasta, jolloin isänmaan sankarit varmistivat sen, että meillä ylipäätään on oma itsenäinen valtio...). Mutta siis; 1940-luvun lopulla ei yhteiskunnan tukien varaan voinut laskea yhtään mitään. Kun ei ollut mistä antaa. Oma perunamaa, viljapelto, lypsykarja – niistä oli monen suomalaisen hengissä pysyminen kiinni. Lapset eivät voineet kaikissa perheissä käydä edes koulua, kun päivät menivät ruoan hankintaan. Ei siinä paljon suunniteltu, mihin mennään hiihtolomalla ja tehdäänkö tänä vuonna kesälomareissu ulkomaille vai pysytäänkö kotimaassa. Suunniteltiin, mistä revitään särvintä. Voisimmekin aina silloin tällöin, kun oikein harmittelemme jotain asiaa, miettiä, kuinka suuresta ongelmasta lopulta on kyse.