Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Olympialaiset kiinnostavat yhä

Joni Koski Olympiakisat alkoivat, ei kauheasti kiinnosta, julisti Helsingin Sanomien kuukausiliitteen toimittaja Saska Saarikoski kolumninsa otsikossa ( HS 7.8.). Olen osittain samaa mieltä Saarikosken kanssa: On monia syitä olla innostumatta juuri näistä kisoista. Doping ja KOK:n korruptio on isona varjona kisojen yllä. Itse Rio on meluisa, vaarallinen ja likainen kaupunki. Jo muutaman teelusikallisen hörppääminen merestä tekee sairaaksi. Suorituspaikoilla asiat ovat rempallaan. Ja niin kuin tässä ei olisi tarpeeksi, on suomalaisten menestys jäänyt kokonaan viimeisen kisaviikon varaan. Tähän asti heikoimmin ovat sujuneet Ateenan 2004 kisat, joista tuomisina oli kuitenkin kaksi hopeista mitalia. Luulen, ettei olympialaiset herätäkään nykyajan lapsissa ja nuorissa samanlaista innostusta kuin omassa nuoruudessani 1970-luvulla. Lasse Virén kahmaisi kahmi neljä kultaa ratamatkoilla ja teki sinisistä Karhu-lenkkareista hyvin tavoiteltuja ala-astelaisten keskuudessa. Jos oikein muistan, niin ainakin talviolympialaisia katsottiin joskus oppitunneilla. Nykyään niin ei taideta tehdä. Vaikka Suomen menestys on jäänyt jo Soulin 1988 kisoista lähtien laihaksi, niin olisi silti väärin sanoa, etteivät olympialaiset enää kiinnosta lainkaan suomalaisia. Kyllä kiinnostavat. Yleisradio tuuttaa kisoja kahdelta televisiokanavalta ja Rio Areenalla jopa 36 kanavalta. Katsojia onkin ollut melko paljon. Sunnuntaina tullut ammuntakisa keräsi 472 000 silmäparia ruudun ääreen. Trampoliinivoimistelua seurasi 421 000 katsojaa ja niinkin marginaalista lajia, kuin rugbya seurasi huimat 356 000 katsojaa. Lauantain alkuillan yleisurheilukisalla oli lähes 900 000 katsojaa. Ei ollenkaan huonoja lukuja näin kesäaikaan. Runsas tarjonta palvelee hienosti penkkiurheilijoita. Itselle harvinaisempiakin lajeja seurataan ainakin sivusilmällä olohuoneen sohvalla. Saattaa olla, etteivät nämä olympialaiset innosta lapsia ja nuoria uusiksi vireneiksi ja korjuksiksi, mutta olympiaurheilulla on edelleen paikkansa suomalaisten sydämissä. Kisoihin ei vain suhtauduta enää samalla vakavuudella kuin menneinä vuosikymmeninä. Olympialaiset ovat parhaimmillaan pätevää viihdettä, mutta eivät mitään kansallistunnon rakennusainetta.