Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Antonilla virtaa bensaa suonissa

Karting: Naantalilainen 8-vuotias Anton Virtanen tähyää formuloihin, vaikka voittaminen ei olekaan se tärkein juttu. - Kisoissa istun ja painan kaasua. Ei tässä harrastuksessa tarvi osata kuin mennä jotain ympäri ja sitten kääntää, kun on mutkia, kuvailee 8-vuotias Anton Virtanen karting-harrastustaan. Nuoren naantalilaisen kohdalla voisi sanoa, että bensa virtaa suonissa. Ainakin perimän perusteella, sillä nyt 8-vuotiaan Antonin isä Jani Virtanenkin on ajanut nuorena kilpaa mikroautoilla. Nykyään isä joutuu tyytymään mekaanikon ja tallipäällikön virkaan, kun poika viilettää karting-ratoja viikonloppuisin. Anton ajaa Cadet-luokkaa, joka on tarkoitettu 7–9 -vuotiaille. Kulunut kesä on ollut iloiselle vesselille menestyksekäs, sillä hän voitti luokassaan sekä aluemestaruuden että Länsi-Suomen cupin, joka käsitti 6 osakilpailua. - Ihan hyvin kai noi kisat meni, aika paljon kolareita kyllä tuli, Anton huokaa. Isä naurahtaa vieressä, että ai kolareita, eikös ne voitot muistu mieleen. - Ei voittaminen ole se juttu, vaan ajaminen. Se on kivaa, vaikka kisan jälkeen en oikein muista ajamisesta muuta, kuin että pitää yrittää parhaansa ja ajolinjat, Anton vastaa. Ajolinjoista puhuttaessa Antoniin tulee eloa ja hän kuvailee tarkasti, miten mutkat pitää ajaa. - Jos on mutka oikealle, niin sitten pitää mennä ensin ulos ja sieltä sitten ajaa sisäkurviin, kertoo Anton napakasti. Ulos tarkoittaa siis radan ulkoreunaa mutkassa, ei radalta ulosajoa. Ulosajoja Anton kammoksuu, sillä usein sieltä ei sitten enää pääse pois ja tuloksena on keskeytys. - Ohitan edellä ajavia vain silloin, kun olen selvästi niitä nopeampi. Jos olemme tasaisia, odotan että edellä ajava tekee virheen ja ajaa ulos, kertoo Anton ajotaktiikastaan. Kuulostaa aika kypsältä taktiikalta. Jarruttamisesta poika ei ole puhunut lainkaan, vaikka muuten rauhalliselta vaikuttaakin. - Äitiä aina pelottaa kun olen ajamassa, minua ei pelota. Harjoitteleminen on kivempaa kuin kisaaminen, sillä kisoissa jännittää, kun taas harjoituksissa voi ajaa rauhassa. Harjoittelumahdollisuudet Turun seudulla ovat tällä hetkellä aika surkeat. Siksi suurin osa Antonin harjoittelusta tapahtuu kisaviikonloppujen aikana. - Lähimmät harjoitteluradat ovat yli 100 kilometrin päässä Naantalista. Arkipäivisin ei siis ehdi harjoituksiin kurvailla. Anton harjoitteleekin enimmäkseen kisaviikonloppuisin, kun kisat ajetaan sunnuntaisin ja yleensä menemme kisapaikalle jo lauantaina tai jopa perjantaina, sanoo isä Jani Virtanen. Kuluneena kesänä Anton on ajanut kilpaa 11 viikonloppuna. Hänen lempiratansa löytyy Töysästä ja nykyinen auto kulkee noin 75 kilometriä tunnissa. Ensi keväänä poikaa odottavat uudet haasteet, sillä hän mikro-luokkaan. - Pappa antaa rahaa isälle ja isä maksaa sitten kaikki kulut, virnuilee Anton harrastuksensa maksajasta. Taimon 2. luokkaa käyvä pellavapää ehtii kartingin lisäksi harrastaa myös jalkapalloa, jääkiekkoa ja salibandya. Näistä mieluisin on jalkapallo. - Ehkä voisin joskus vielä ajaa Formula ykkösiäkin, Anton vastaa hiljaa kysymykseen tulevaisuuden tavoitteista.